Kuten mun naamakirjakaverit ja muutamat muutkin jo tietää, musta ei tuu poliisia. Vaikka mulla oli jo aika vahva epäilys etukäteen, ettei sitä kolmosvaiheen kutsua tule, niin kyllähän se silti harmitti. Tai perjantaina oli sellanen olo, ettei oikein tiennyt, mitä ajattelisi. Mut ehkä tällä on tarkoitus. Ja ehkä niillä 40 valitulla ei käynyt enää kakkosvaiheen haastattelussa mielessä, onko tää homma just mua varten... Pisteet saan tietää kesäkuun loppupuolella, mut sama kai se mihin se pyrkiminen tällä kertaa tökkäs. Tulipahan tää kortti katottua. Nyt vaan pitää keksiä uus ammatti, mitä voi kuvitella tekevänsä seuraavat 40 vuotta.
Perjantaina sain kutsun Rovaniemen pääsykokeisiin, sinne liikunnanohjauslinjalle siis. Kyllä mä sinne oon menossa, ja aika luottavaisin mielin vielä... Perjantaina 10. päivä siis on vähän kotimaanmatkailua tiedossa. On sinne (maksimissaan) 299 muutakin hakijaa tulossa, joista vaan 40 valitaan, mutta on mulla vakuuttavammat taustat liikunnanohjaajan kuin esim. poliisin ammattia varten. Toivotaan, että oon pääsykoepäivänä ehjänä, ja ettei tule mitään mutkia matkaan. Pääsykoepäivä alkaa klo 8.30 ja loppuu klo 19, eli ihan täysi urakka sielläkin tiedossa. Kokeisiin kuuluu ohjausharjoitus, haastattelu, liikunnallisia testejä sekä kirjallinen koe. Lisäpisteitä saa alan työkokemuksesta, ja mm. tosta Eerikkilän-kurssista.
Mä oon nyt vaan ollut ihan ajatuksissani pari päivää. Perjantain olin ihan keskenäni, ei oikein huvittanut jutella muille... Eilen meillä oli beach volley -turnaus Paraisilla; oli melko tasaisia pelejä, mut silti hävittiin kaikki. Okei, ehdin kerran pelata biitsiä ennen turnausta, eli ei odotukset mitenkään korkealla olleet, mutta en mä varmaan ikinä oo noin huonosti pelannut. Imuroin kaikki vastustajan syötöt (en saanut mitään ylös), tein omia syöttövirheitä, iskin noin miljoona palloa pitkäksi ja liikkuminenkin jätti suht paljon toivomisen varaa. Jossain kohtaa iski ihan armoton ketutus ja turhautuminen omiin virheisiin. Mä en oo kovin hyvä olemaan huono.
Eilen turnauksen jälkeen menin R:n luo. Kannettiin sen laajakuvatelkka mun luo; R on kesän muualla duunissa, ja lupasin hoitaa sen telkkaria sen aikaa. Vähän näytettiin ehkä urpoilta ku kannettiin telkkaa pitkin yo-kylää ("ei me tätä olla pöllitty!!"), mut eipähän ollut eka kerta; tää oli sarjassamme Pompon ja Kempon muuttofirma, vol 2. Tän muuttourakan jälkeen mentiin trebariin parille, ja M liittyi myöhemmin myös seuraan. Tarkoitus oli vähän ottaa kuppia enemmänkin, mutta mulle iski (vaihteeks) energiavajaus ja simohuono olo, ja siinä vaiheessa kun olo parani, niin iski väsy. Tytöt tuli mun luo kattomaan futista ja juttelemaan, samalla maisteltiin mun Kreikan tuliaispunkkua. Oli vähän hapokasta :)
Niin, Kreikan-reissukin on nyt tehty. Ihan hyvä reissu oli, mut tuli todistettua etten mä oo yhtään rantalomaihminen. Mein kohde oli pieni kylä, jossa on enemmän turisteja kuin paikallisia asukkaita, ja 95 prosenttia liikkeistäkin oli turisteille suunnattuja. Meri ja ranta oli tietty siistejä, ja vikan päivän laivaretki saaren pohjoiskärkeen oli älyttömän hieno, mutta en mä tonne uudestaan lähtis. Broidit kyllä viihty, ja äiti tietty kans, eli ei se nyt ihan hukkareissu ollut. Mut viikko on tosi pitkä aika olla pelkkien perheenjäsenten seurassa, oikeesti.
Huomenna mulla alkaa taas työt. En oo vieläkään yhtään sisäistänyt sitä. Toisaalta ihan hyvä, saanpahan taas vähän muuta ajateltavaa. Plus rahaa, oon oikeesti vähän peeaa. Onneks helatorstai tekee laskeutumisesta työelämään vähän helpomman...
Ei mulla nyt muuta, yritän taas vähän aktiivisemmin kirjoitella...
Ansu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti