Vitsit, nyt on hyvä mieli. Ainakin enimmäkseen, vähän mietityttää et oonko keskittyny hiukan liikaa taas omiin asioihin ja ignoorannu ympärillä olevia ihmisiä...no mut, koitetaan korjailla asia jos näin on päässy käymään.
Mut siis nii, kävin aamulla siel TYKSissä. Näin unta, että unohdin mennä sinne, ja kun heräsin puol kasin aikaan aamulla, en uskaltanut ruveta enää nukkumaan etten oikeasti jätä menemättä :D Soitin S:lle navigointiohjeita ja bussiaikatauluja kyselläkseni (ite ei voinu ottaa selvää esim. googlettamalla...), ja selvisin ihan ajoissa perille. Alunperin mun piti mennä sinne varaston puolelle kiireapulaiseks, mut nyt kävikin niin että pääsen mun kaveria tuuraamaan sen joululoman ajaks. Eli onnea vaan työkaverit kun S perehdyttää mut sen hommiin, hirnuva apinakaksikko pääsee valloilleen :D Aloitan heti Eerikkilän opintojen loputtua, eli 16.12. ja jatkan tammikuun 11. saakka. Jesjes. Jätin toissapäivänä kans Stadiumille työhakemuksen, ne haki täyspäivästä vakkaria. Sinnekin voisin hyvin mennä, kelpais kyllä ihan työntekokin nyt välillä.. Ehdin kuitenkin taas koulussakin vielä istuskella :)
Kun tulin sieltä TYKSistä, aurinko paistoi eikä 17 asteen pakkanen tuntunut yhtään pahalta. Otin lämpimän suihkun, join jättikupin kahvia, kuuntelin levyjä ja kattelin ulos. Vapaapäivät on silloin tällöin ihan kivoja :) Olis pitäny tehdä niitä koulujuttuja, mut en jaksanu stressata... Huomenna sit taas :P
Eilen käytiin Salossa häviämässä matsi, 1-3 tuli nokkaan. Eka erä voitettiin, ja kolmattakin johdettiin jo 21-17, mut päätettiin sit hävitä. Mulla ei lyönnit kulkenu ollenkaan, mikä turhautti ihan simona. Plus vastustajat sai muutamat syöttöputket, usein tilanteessa jossa en itse ollut nostamassa, joten turhauduin myös siihen ettei muillakaan ihan sujunut. Ei pitäis ehkä ottaa ihan niin vakavasti, varsinkin kun sai täydet erät pelata, mut minkäs sille mahtaa että joskus vähän hatuttaa. Lauantaina kävin pitämässä junnuille treenit, ja illalla pelailtiin pleikkaa kaverilla ja juotiin glögiä. Tuike oli vähän tujua :)
Huomenna päästään putkeen hiihtämään, jänskää. Saas nähdä miten mun murtsikkasukset saadaan tungettua autoon... Kuulemma mahtuu, mut en ois niinkään varma... Perjantaina on pakko tuoda jo kamoja pois opistolta, mm. nyrkkeilyhanskat, tennismaila ja mitä kaikkee siellä nyt oon säilyttäny. Ei vitsit, kohta pitää taas huonekaluja roudailla... Ei se tavaroiden kantaminen ja paikoilleen laittaminen ois niin hirveetä, varsinkin kun suurin osa mun kamoista on jo pahvilaatikoissa, mut just noi isoimmat huonekalut, peräkärry-/pakuvuokrat ja semmoset mietityttää. Mä nakitan ehkä ne pikkubroidille, mä ja isoveli meinaan muutettiin huonekalut sen kämpille. Ei vaan, mun oma vikahan se on ku en halua pysyä paikoillani :)
Jahans, meen nyt pakkailemaan loppuviikon kamoja...ja ettimään ne sukset. Stay tuned!
Ansu
maanantai 29. marraskuuta 2010
perjantai 26. marraskuuta 2010
Laiska ja saamaton...ja vähän ehkä tyhmäkin :)
Perjantaissa taas... Tuntu että viikko meni taas hirveetä vauhtia, mut silti joudun tosissaan miettimään mitä esim. toissapäivänä tapahtu. Hassua. No edetään takaperin sitten :)
Tänään oltiin pelaamassa jääkiekkoa. Luistelu alkaa pikkuhiljaa sujua, ainakin etuperin, eli voi vähän jo keskittyä itse pelaamiseenkin. Tänään luistelu- ja kiekonkäsittelytreenejä tehdessä tosin tuntui, että kypärä porautui mun ohimoista läpi ja sen seurauksena iski pienimuotoinen yökötys-/pyörrytysolo. Menin hetkeksi vaihtopenkin puolelle keräilemään itseäni, onneksi fiilis parani suht nopsaa ja pystyin jatkamaan.
Eilen mulla oli vapaa aamupäivä, osalla porukasta oli ohjausharjoituksia mutta ei mulla. Yritin nukkua, koska aamupalalle herääminen oli ihan tautisen tuskaista. En saanut unta, joten päätin lähteä vähän kävelemään. Eerikkilässä leireilee Australian U20-säbäjoukkueen kundit tällä hetkellä; kyseiset kaiffarit painelivat pitkin pihoja pienissä ryhmissä. Yksi ryhmä pysäytti mut ja kyseli tietä kodalle. Neuvottuani suunnan kaikki huikkasivat yhteen ääneen KIITTOOS ja jatkoivat juosten matkaa. Mua vähän hymyilytti. Ulkoilun jälkeen suunnittelin vielä loput ohjausharjoitukseni (2kpl), ihan kiva että on nekin sit valmiina.
Lounaan jälkeen meillä oli telinevoikkaa, ja totesin jälleen ettei se todellakaan oo mun laji :D Meille jaettiin tehtäväkortit, joissa oli 4 eri liikettä 5 eri telineellä (nojapuut, rekki, permanto, hyppy ja renkaat). Renkailla mä sain muistaakseni pari liikettä tehtyä, samoin nojapuilla ja rekillä, mutta permannolla ainoaksi liikkeeksi jäi käsinseisonta kuperkeikka-alastulolla (ja sekin vähän avustettuna). Hyppiminen oli hauskaa. Tosin, myös muilla oli hauskaa siinä vaiheessa kun melkein kaadoin pukin tultuani vähän epätasapainoisesti sen päälle; pukki jäi lopulta pystyyn, mutta meikäläinen lensi naamalleen alastulopatjalle. Nauroin kyllä itsekin ihan kippurassa, ei ihan telemark-alastulo ollut...tunnin jälkeen vedettiin vielä vapaamuotoista vapaaottelua yhen kurssikaverin kanssa, ja onnistuin kerran selättämään itseni kun liukastuin :D Hyvä minä. Telinevoikan jälkeen harjoittelimme muutamat senioritanssit, ne oli ihan hauskoja. Illalla käytiin vielä step-jumppailemassa.
Keskiviikkona mulla oli kanssa vapaa aamu ohjausharjoitusten vuoksi. Iltapäivällä meillä oli tuolijumppaa, se oli suorastaan yllättävän hauskaa :D Osittain sisäpiirivitsien, mutta myös itse jumpan vuoksi. Hävettää myöntää, mutta Lauri Tähkä alkaa jo saada mut lähes poikkeuksetta hyvälle tuulelle... Tunnin lopuksi meillä oli vielä hierontapiiri, sekin oli ihan hauskaa vaikken hirveesti hieronnasta kiksejä saakkaan. Illalla oltiin vetämässä liikkakerhoa ala-astelaisille, ja sen jälkeen menin vielä pelaamaan lentopalloa Tammelaan. Onneksi pääsin yhen mein open kyydissä, ettei tarvinnut itse ajaa; tällä viikolla satoi tosi paljon lunta, ja keskiviikkona oli aika pääkallokeli... Hävittiin matsi, mutta oli kiva pelata koska vastustaja oli kova ja meilläkin peli sujui ihan kohtalaisesti.
Maanantaina ja tiistaina meillä oli tanssin ohjausharjoituksia. Mun fuskailut ei menny ihan nappiin, mutta eipä menneet ihan kaikkien muidenkaan ohjaukset. Ysiluokkalaiset oli kyllä ihan kivoja, tai siis se ryhmä mikä mulle sattui oli kiva, muut oli vähän vähemmän kivoja. Kävin maanantaina vähän säkkiä hakkaamassa pitkästä aikaa, vitsit se oli kivaa...jee, tammikuussa pääsee taas salille :) Tiistaina oltiin aerobiccailemassa, mutta ei tällä viikolla kyllä hirveesti oo urheiltu...alkaa laiskistua.
Viikonloppu meneekin taas lentopallon parissa, huomenna meen vetämään junnujen treenejä ja sunnuntaina on oma matsi Salossa. Maanantainakin ois vielä mein sekaporukan vuoro, ehkä meen vielä sinnekin koska en oo koko syksynä sinne päässyt ja nyt meillä ois maanantai vapaata... Huomenillalla ajateltiin mennä parin frenan kanssa parille, ihan kiva niin saa vähän aivoille uutta ajateltavaa.
Otin eilen kämppätarjouksen vastaan YO-kylästä, eli sinne muutan vuodenvaihteessa. Maanantaina meen käymään TYKSin logistiikkakeskuksessa; kaveri on siellä töissä ja vihjas että ne tarvis varastohommiin apua...mä soitin niille ja sovittiin että meen ma käymään. Toivon mukaan pääsisi edes hetkeks töihin, ja jos oikein hyvin käy, ni töitä olisi pariksi kuukaudeksi että saisin ton mun työharjoittelun alta pois. No mut katellaan.
Kirjoittelen myöhemmin taas, nyt rupeen päikkäreille.
Ansu
Tänään oltiin pelaamassa jääkiekkoa. Luistelu alkaa pikkuhiljaa sujua, ainakin etuperin, eli voi vähän jo keskittyä itse pelaamiseenkin. Tänään luistelu- ja kiekonkäsittelytreenejä tehdessä tosin tuntui, että kypärä porautui mun ohimoista läpi ja sen seurauksena iski pienimuotoinen yökötys-/pyörrytysolo. Menin hetkeksi vaihtopenkin puolelle keräilemään itseäni, onneksi fiilis parani suht nopsaa ja pystyin jatkamaan.
Eilen mulla oli vapaa aamupäivä, osalla porukasta oli ohjausharjoituksia mutta ei mulla. Yritin nukkua, koska aamupalalle herääminen oli ihan tautisen tuskaista. En saanut unta, joten päätin lähteä vähän kävelemään. Eerikkilässä leireilee Australian U20-säbäjoukkueen kundit tällä hetkellä; kyseiset kaiffarit painelivat pitkin pihoja pienissä ryhmissä. Yksi ryhmä pysäytti mut ja kyseli tietä kodalle. Neuvottuani suunnan kaikki huikkasivat yhteen ääneen KIITTOOS ja jatkoivat juosten matkaa. Mua vähän hymyilytti. Ulkoilun jälkeen suunnittelin vielä loput ohjausharjoitukseni (2kpl), ihan kiva että on nekin sit valmiina.
Lounaan jälkeen meillä oli telinevoikkaa, ja totesin jälleen ettei se todellakaan oo mun laji :D Meille jaettiin tehtäväkortit, joissa oli 4 eri liikettä 5 eri telineellä (nojapuut, rekki, permanto, hyppy ja renkaat). Renkailla mä sain muistaakseni pari liikettä tehtyä, samoin nojapuilla ja rekillä, mutta permannolla ainoaksi liikkeeksi jäi käsinseisonta kuperkeikka-alastulolla (ja sekin vähän avustettuna). Hyppiminen oli hauskaa. Tosin, myös muilla oli hauskaa siinä vaiheessa kun melkein kaadoin pukin tultuani vähän epätasapainoisesti sen päälle; pukki jäi lopulta pystyyn, mutta meikäläinen lensi naamalleen alastulopatjalle. Nauroin kyllä itsekin ihan kippurassa, ei ihan telemark-alastulo ollut...tunnin jälkeen vedettiin vielä vapaamuotoista vapaaottelua yhen kurssikaverin kanssa, ja onnistuin kerran selättämään itseni kun liukastuin :D Hyvä minä. Telinevoikan jälkeen harjoittelimme muutamat senioritanssit, ne oli ihan hauskoja. Illalla käytiin vielä step-jumppailemassa.
Keskiviikkona mulla oli kanssa vapaa aamu ohjausharjoitusten vuoksi. Iltapäivällä meillä oli tuolijumppaa, se oli suorastaan yllättävän hauskaa :D Osittain sisäpiirivitsien, mutta myös itse jumpan vuoksi. Hävettää myöntää, mutta Lauri Tähkä alkaa jo saada mut lähes poikkeuksetta hyvälle tuulelle... Tunnin lopuksi meillä oli vielä hierontapiiri, sekin oli ihan hauskaa vaikken hirveesti hieronnasta kiksejä saakkaan. Illalla oltiin vetämässä liikkakerhoa ala-astelaisille, ja sen jälkeen menin vielä pelaamaan lentopalloa Tammelaan. Onneksi pääsin yhen mein open kyydissä, ettei tarvinnut itse ajaa; tällä viikolla satoi tosi paljon lunta, ja keskiviikkona oli aika pääkallokeli... Hävittiin matsi, mutta oli kiva pelata koska vastustaja oli kova ja meilläkin peli sujui ihan kohtalaisesti.
Maanantaina ja tiistaina meillä oli tanssin ohjausharjoituksia. Mun fuskailut ei menny ihan nappiin, mutta eipä menneet ihan kaikkien muidenkaan ohjaukset. Ysiluokkalaiset oli kyllä ihan kivoja, tai siis se ryhmä mikä mulle sattui oli kiva, muut oli vähän vähemmän kivoja. Kävin maanantaina vähän säkkiä hakkaamassa pitkästä aikaa, vitsit se oli kivaa...jee, tammikuussa pääsee taas salille :) Tiistaina oltiin aerobiccailemassa, mutta ei tällä viikolla kyllä hirveesti oo urheiltu...alkaa laiskistua.
Viikonloppu meneekin taas lentopallon parissa, huomenna meen vetämään junnujen treenejä ja sunnuntaina on oma matsi Salossa. Maanantainakin ois vielä mein sekaporukan vuoro, ehkä meen vielä sinnekin koska en oo koko syksynä sinne päässyt ja nyt meillä ois maanantai vapaata... Huomenillalla ajateltiin mennä parin frenan kanssa parille, ihan kiva niin saa vähän aivoille uutta ajateltavaa.
Otin eilen kämppätarjouksen vastaan YO-kylästä, eli sinne muutan vuodenvaihteessa. Maanantaina meen käymään TYKSin logistiikkakeskuksessa; kaveri on siellä töissä ja vihjas että ne tarvis varastohommiin apua...mä soitin niille ja sovittiin että meen ma käymään. Toivon mukaan pääsisi edes hetkeks töihin, ja jos oikein hyvin käy, ni töitä olisi pariksi kuukaudeksi että saisin ton mun työharjoittelun alta pois. No mut katellaan.
Kirjoittelen myöhemmin taas, nyt rupeen päikkäreille.
Ansu
sunnuntai 21. marraskuuta 2010
Enneunia
Näin lauantain vastaisena yönä unta että voitin ässäarvasta 2200 euroa. Kerroin äitille unesta aamulla, ja myöhemmin hän oli käynyt ostamassa mulle arvan. Raaputin sen, ja voitin! En kuitenkaan 2200 euroa, vaan seitsemän :D mutta voitto mikä voitto...
Voitto tuli myös Perniöstä eilen, ihan puhtaasti 3-0. Niillä oli vain 7 pelaajaa, ja yhdeltä meni nilkka noin 10 pelatun pisteen jälkeen... Vähän oli sähläpeli, vastustajan peli ei ollut mitään nopeatempoista ja lähettiin ite samaan kelkkaan mukaan. Perinteitä noudattaen mä huilin ekan erän ja pelasin sit loppumatsin...käy ihan hyvin mulle, mieluummin oon syrjässä ekan erän kuin esim. vikan. Syötöt mulla lenteli taas vaihteeks takarajan yli, vaikka syöttötilaa oli noin yhden kentällisen verran...ne muutamat mitkä kenttään osu, jäi sinne aika hyvällä prosentilla. Eli eipä muuta ku varmuutta treenaamaan niissäkin. Ens sunnuntaina suuntana on Salo, tavoitteena taas kolme pistettä kotimatkalle.
Vähän tuli jobinpostia junnujoukkueelta. Alkukaudesta yks mimmeistä loukkas polvensa matsissa. Polven piti parantua muutaman viikon levolla, ja pari viime kuukautta kyseinen tyttö onkin treeneissä ja matseissa taas käynyt. Polvi ei kuitenkaan näyttänyt parantuvan, ja magneettikuvista selvisi että sen parantamiseksi tarvitaan leikkaus, josta toipuminen kestää yli puoli vuotta. Eli loppukaudeksi on taas yksi pelaaja vähemmän... Pitää tyttöjen kans miettiä, lähdetäänkö keväällä sarjaan ollenkaan vai pelataanko vain yksittäisiä turnauksia. No, we´ll see.
Mennään kohta kattomaan uus Harry Potter. Ihan sopivaa sunnuntaiviihdettä, näkee samalla kavereita... Sit pitää piipahtaa pikkuveljen luona; opetan maanantaina ysiluokkalaisille fuskua ja K lupas kopsata mulle pari biisiä sitä varten. Saas nähdä miten sujuu, eipä oo noi kansantanhut ihan mun juttu :D no, eiköhän nekin omalla tyylillä saa ihan sujuvasti vedettyä. Kävin aamupäivällä myös etsimässä mun lautailumonoja vinttivarastosta, onneksi löytyivät ni saa sitten Ylläksen-reissulle mukaan.
KELA oli onnistunut selvittämään mun opintotuet, jee! Tosin saan niitä vähemmän kuin laskeskelin, unohdin meinaan että vanhemman luona asuminen verottaa opintorahankin määrää...no mut ei se mitään, parempi se vähäkin kuin ei mitään. Sit kun vielä selviäis noi Eerikkilän jälkeiset asuntoasiat ni hyvä ois. Toisaalta, just nyt mulla on ihan hyvä mieli, sellanen et eiköhän kaikki järjesty...tavalla tai toisella :)
Nyt sinne leffailemaan, stay tuned!
Ansu
Voitto tuli myös Perniöstä eilen, ihan puhtaasti 3-0. Niillä oli vain 7 pelaajaa, ja yhdeltä meni nilkka noin 10 pelatun pisteen jälkeen... Vähän oli sähläpeli, vastustajan peli ei ollut mitään nopeatempoista ja lähettiin ite samaan kelkkaan mukaan. Perinteitä noudattaen mä huilin ekan erän ja pelasin sit loppumatsin...käy ihan hyvin mulle, mieluummin oon syrjässä ekan erän kuin esim. vikan. Syötöt mulla lenteli taas vaihteeks takarajan yli, vaikka syöttötilaa oli noin yhden kentällisen verran...ne muutamat mitkä kenttään osu, jäi sinne aika hyvällä prosentilla. Eli eipä muuta ku varmuutta treenaamaan niissäkin. Ens sunnuntaina suuntana on Salo, tavoitteena taas kolme pistettä kotimatkalle.
Vähän tuli jobinpostia junnujoukkueelta. Alkukaudesta yks mimmeistä loukkas polvensa matsissa. Polven piti parantua muutaman viikon levolla, ja pari viime kuukautta kyseinen tyttö onkin treeneissä ja matseissa taas käynyt. Polvi ei kuitenkaan näyttänyt parantuvan, ja magneettikuvista selvisi että sen parantamiseksi tarvitaan leikkaus, josta toipuminen kestää yli puoli vuotta. Eli loppukaudeksi on taas yksi pelaaja vähemmän... Pitää tyttöjen kans miettiä, lähdetäänkö keväällä sarjaan ollenkaan vai pelataanko vain yksittäisiä turnauksia. No, we´ll see.
Mennään kohta kattomaan uus Harry Potter. Ihan sopivaa sunnuntaiviihdettä, näkee samalla kavereita... Sit pitää piipahtaa pikkuveljen luona; opetan maanantaina ysiluokkalaisille fuskua ja K lupas kopsata mulle pari biisiä sitä varten. Saas nähdä miten sujuu, eipä oo noi kansantanhut ihan mun juttu :D no, eiköhän nekin omalla tyylillä saa ihan sujuvasti vedettyä. Kävin aamupäivällä myös etsimässä mun lautailumonoja vinttivarastosta, onneksi löytyivät ni saa sitten Ylläksen-reissulle mukaan.
KELA oli onnistunut selvittämään mun opintotuet, jee! Tosin saan niitä vähemmän kuin laskeskelin, unohdin meinaan että vanhemman luona asuminen verottaa opintorahankin määrää...no mut ei se mitään, parempi se vähäkin kuin ei mitään. Sit kun vielä selviäis noi Eerikkilän jälkeiset asuntoasiat ni hyvä ois. Toisaalta, just nyt mulla on ihan hyvä mieli, sellanen et eiköhän kaikki järjesty...tavalla tai toisella :)
Nyt sinne leffailemaan, stay tuned!
Ansu
perjantai 19. marraskuuta 2010
Irtokarkkiöverit
Taas on yksi Eerikkilä-viikko takana, eipäs niitä montaa ole enää jäljelläkään... :/ Mulla on ollut taas tällanen perusperjantai: tulin kotiin, pistin pyykit koneeseen, vedin päikkärit, kävin ostamassa irtsareita ja sit lösähdin tähän sängylle lueskelemaan ja dataamaan. Huomenna sit taas vähän toiminnallisempaa elämää, nyt ei jaksa.
Tällä viikolla ei sitä äksön-tsäksöniä oikeen ollut koulussakaan; maanantaina oli siis vielä vapaapäivä, ja keskiviikko ja torstai kului pääasiassa kuntosaliohjauskurssin kakkosjakson parissa. Tänään ei ollut muuta kuin kaukalopalloilua jäähallilla. Eilen tuntien jälkeen oltiin hetki leikkimässä lumisotaa. Yritettiin myös tehdä lumiukko, mut oli vähän liikaa pakkasta pallojen pyörittelyyn...tehtiin siis vaan lumikasa, keskelle keinonurmikenttää, tottakai. Lumitöiden jälkeen käytiin vielä vähän jumppailemassa; me LOPpilaiset vedetään kaks kertaa viikossa naisten jumppaa, joilla ollaan saatu vähän kerättyä rahaa Ylläksen-reissua varten. Eilen suurin osa tytöistä oli päivällisen jälkeen meikäläisten huoneessa rupattelemassa, ja päätettiin sitten mennä porukalla jumppailemaan...osa tosin meni uimaan. Ens viikolla tiedossa tanssin ohjausharjoitus (opetan fuskua ysiluokkalaisille, jee) sekä voimistelun ja kuntosaliohjauksen kokeet.
Huomenaamulla ajellaan Perniöön, meillä on taas matsi. Onneksi ei mikään ihan überaikanen herätys ole kuitenkaan, puol yks alkaa vasta peli. Perniö on tällä hetkellä sarjajumbona, eli ei sinne nyt häviämään olla lähdössä... :D
Ää, vähän on levoton olo. Lähinnä mietityttää hirmusesti, mm. koulunkäynti, kämppä, rahajutskat ja perus ihmissuhdehässäkät... No, jospa ne tossa yöunien aikana huuhtoutuis vähän etäämmälle, ja jos ei, tuun huomenna tänne avautumaan :D Pistän aivot tohon yöpöydälle, toivon mukaan muistan ottaa ne aamulla siitä takas päähän ennen liikenteeseen lähtöä.
Eipäs nyt muuta, en jaksa naputella :D
Ansu
Tällä viikolla ei sitä äksön-tsäksöniä oikeen ollut koulussakaan; maanantaina oli siis vielä vapaapäivä, ja keskiviikko ja torstai kului pääasiassa kuntosaliohjauskurssin kakkosjakson parissa. Tänään ei ollut muuta kuin kaukalopalloilua jäähallilla. Eilen tuntien jälkeen oltiin hetki leikkimässä lumisotaa. Yritettiin myös tehdä lumiukko, mut oli vähän liikaa pakkasta pallojen pyörittelyyn...tehtiin siis vaan lumikasa, keskelle keinonurmikenttää, tottakai. Lumitöiden jälkeen käytiin vielä vähän jumppailemassa; me LOPpilaiset vedetään kaks kertaa viikossa naisten jumppaa, joilla ollaan saatu vähän kerättyä rahaa Ylläksen-reissua varten. Eilen suurin osa tytöistä oli päivällisen jälkeen meikäläisten huoneessa rupattelemassa, ja päätettiin sitten mennä porukalla jumppailemaan...osa tosin meni uimaan. Ens viikolla tiedossa tanssin ohjausharjoitus (opetan fuskua ysiluokkalaisille, jee) sekä voimistelun ja kuntosaliohjauksen kokeet.
Huomenaamulla ajellaan Perniöön, meillä on taas matsi. Onneksi ei mikään ihan überaikanen herätys ole kuitenkaan, puol yks alkaa vasta peli. Perniö on tällä hetkellä sarjajumbona, eli ei sinne nyt häviämään olla lähdössä... :D
Ää, vähän on levoton olo. Lähinnä mietityttää hirmusesti, mm. koulunkäynti, kämppä, rahajutskat ja perus ihmissuhdehässäkät... No, jospa ne tossa yöunien aikana huuhtoutuis vähän etäämmälle, ja jos ei, tuun huomenna tänne avautumaan :D Pistän aivot tohon yöpöydälle, toivon mukaan muistan ottaa ne aamulla siitä takas päähän ennen liikenteeseen lähtöä.
Eipäs nyt muuta, en jaksa naputella :D
Ansu
sunnuntai 14. marraskuuta 2010
Tehoaamu
Heräsin tänä aamuna puol ysiltä. Pistin pyykit koneeseen, onnittelin iskää, lähetin muutamat työharjoitteluhakemukset, lähetin asuntohakemuksen TYS:lle ja kohta rupeen väsäilemään esseetä. Pakko saada vähän elämää järjestykseen :D Tai on se tällä hetkellä vielä järjestyksessä, mutta kuukauden päästä ei enää ole jos en jotain tee ennen sitä...
Huomenna pitää mennä KELAan käymään, jee. Ne hylkäs mun joulukuun opintotukihakemuksen koska en oo osoittanut olevani täysipäiväinen opiskelija. Niin no, enhän mä käy kun kahta koulua tällä hetkellä, ymmärtäähän sen... Hauskinta tässä on se, että mulle myönnettiin syksyn tuet amk-opintoihin jo ennen kuin hain niitä. Peruutin ne, koska saan tukea myös Eerikkilän opintoihin. Kuitenkaan en saa niistä tukea joulukuulle, ja koska saan myös amk-suorituksia tältä syksyltä, hain uudestaan joulukuun tukea. En siis ole missään vaiheessa keskeyttänyt amk-opintoja, ja olen ilmoittautunut läsnäolevaksi opiskelijaksi. Nyt mun pitää kuitenkin siis todistaa olevani kokoaikainen opiskelija. Soitin toissapäivänä KELAan ja kyselin logiikkaa tämän vaatimuksen takana, mutta ei puhelimeen vastannut virkailijakaan sitä tiennyt. Hän vaan totesi hieman ihmetellen, että ei pitäisi olla mitään ongelmaa jos vaan jonkinnäköisen todistuksen pistän valituslausuntoineen menemään. Että tämmöstä.
Nyt niiden innovation-jutskien kimppuun ja illalla vielä treeneihin.
Ansu
Huomenna pitää mennä KELAan käymään, jee. Ne hylkäs mun joulukuun opintotukihakemuksen koska en oo osoittanut olevani täysipäiväinen opiskelija. Niin no, enhän mä käy kun kahta koulua tällä hetkellä, ymmärtäähän sen... Hauskinta tässä on se, että mulle myönnettiin syksyn tuet amk-opintoihin jo ennen kuin hain niitä. Peruutin ne, koska saan tukea myös Eerikkilän opintoihin. Kuitenkaan en saa niistä tukea joulukuulle, ja koska saan myös amk-suorituksia tältä syksyltä, hain uudestaan joulukuun tukea. En siis ole missään vaiheessa keskeyttänyt amk-opintoja, ja olen ilmoittautunut läsnäolevaksi opiskelijaksi. Nyt mun pitää kuitenkin siis todistaa olevani kokoaikainen opiskelija. Soitin toissapäivänä KELAan ja kyselin logiikkaa tämän vaatimuksen takana, mutta ei puhelimeen vastannut virkailijakaan sitä tiennyt. Hän vaan totesi hieman ihmetellen, että ei pitäisi olla mitään ongelmaa jos vaan jonkinnäköisen todistuksen pistän valituslausuntoineen menemään. Että tämmöstä.
Nyt niiden innovation-jutskien kimppuun ja illalla vielä treeneihin.
Ansu
lauantai 13. marraskuuta 2010
Voitonhuumaa ja Aliasta
Jee, voitettiin tänään matsi 3-2, tais kestää yli kaks tuntia. Peliaikaakin sain taas kivasti, vaikka nyt syksyllä suurin osa treeneistä on jäänyt väliin Eerikkilän takia. Valitettavasti se treenaamattomuus kyllä kentällä näkyy välillä vähän turhan selvästi... Lähinnä reaktionopeudessa ja pelisilmässä (hups, jujutin pallon suoraan vastustajan käteen...noin viidennenkymmenennen kerran...). No mut keväällä sit taas lisää pallotreeniä, ja kuitenkin hyvää fysiikkatreeniä toi liikunnan opiskelu on ollut. Ens kaudella olisi kiva treenata useammin, mut se tarkoittaa käytännössä joukkueen vaihtoa, tod näk yhtä sarjatasoa ylemmäs. Jos ja kun mä ensi syksynä sinne Tampereelle pääsen muuttamaan, ni tulee se joukkueen vaihto joka tapauksessa eteen. Eli sillon sitten mietitään taas lisää noita juttuja...
Meidän thaikkusalilla oli tänään harrastajien omat skabat. Aiemmin mietin että olisin sinne mennyt, mutta on toi potkiminen jäänyt sen verran vähiin viime aikoina että päätin jättää väliin. Kyseessä ei mitkään kuolemanvakavat karkelot ole, otin itse niihin osaa silloin kun sparrikertoja oli takana kolme ja elopainoakin mulla oli silloin noin 10kg enemmän kuin nyt...eli ihan hyvin olisin nytkin voinut mennä, mutta mulla on vaan tapana turhautua omiin virheisiin aika nopsaa. Ens keväänä sitten taas.
Matsin jälkeen kävin kaappaamassa pyykkikassin äitin luota ja jatkoin matkaa kaverin sohvalle. Kyseinen kaveri on yks mun parhaista ja pitkäaikaisimmista frendeistä, mut me nähdään valitettavan harvoin. Silloin kun nähdään, meillä on tapana linnottautua jomman kumman sohvalle, vaihtaa muutaman kuukauden kuulumiset, syödä ja katella tv-sarjoja dvd:iltä. Gilmoren tytöt on jo saatu päätökseen, tänään vuorossa oli Alias. Musta tulee isona Jennifer Garner. Hampaiden kiskomisen lomassa syötiin mm. pitsaa ja teetä, kiitos N:lle mun ruokkimisesta :)
Huomenna mun on pakko naputella esseetä yhtä amk-kurssia varten. Ei se oo vasta kun 10kk myöhässä...onneks ope oli kiltti ja anto luvan tehdä sen vielä. Oon käynyt kyseisen kurssin jo kahdesti, mutta jostain syystä kyseisen raportti on jäänyt palauttamatta. On mulla ihan joo motivaatiota tohon koulunkäyntiin...not. Huomenna pitää kans pyykätä. Ja onnitella iskää koska se on iskä.
Nyt vähän lueskelen ja sit nukkumaan. Kuulemiin :)
Ansu
Meidän thaikkusalilla oli tänään harrastajien omat skabat. Aiemmin mietin että olisin sinne mennyt, mutta on toi potkiminen jäänyt sen verran vähiin viime aikoina että päätin jättää väliin. Kyseessä ei mitkään kuolemanvakavat karkelot ole, otin itse niihin osaa silloin kun sparrikertoja oli takana kolme ja elopainoakin mulla oli silloin noin 10kg enemmän kuin nyt...eli ihan hyvin olisin nytkin voinut mennä, mutta mulla on vaan tapana turhautua omiin virheisiin aika nopsaa. Ens keväänä sitten taas.
Matsin jälkeen kävin kaappaamassa pyykkikassin äitin luota ja jatkoin matkaa kaverin sohvalle. Kyseinen kaveri on yks mun parhaista ja pitkäaikaisimmista frendeistä, mut me nähdään valitettavan harvoin. Silloin kun nähdään, meillä on tapana linnottautua jomman kumman sohvalle, vaihtaa muutaman kuukauden kuulumiset, syödä ja katella tv-sarjoja dvd:iltä. Gilmoren tytöt on jo saatu päätökseen, tänään vuorossa oli Alias. Musta tulee isona Jennifer Garner. Hampaiden kiskomisen lomassa syötiin mm. pitsaa ja teetä, kiitos N:lle mun ruokkimisesta :)
Huomenna mun on pakko naputella esseetä yhtä amk-kurssia varten. Ei se oo vasta kun 10kk myöhässä...onneks ope oli kiltti ja anto luvan tehdä sen vielä. Oon käynyt kyseisen kurssin jo kahdesti, mutta jostain syystä kyseisen raportti on jäänyt palauttamatta. On mulla ihan joo motivaatiota tohon koulunkäyntiin...not. Huomenna pitää kans pyykätä. Ja onnitella iskää koska se on iskä.
Nyt vähän lueskelen ja sit nukkumaan. Kuulemiin :)
Ansu
perjantai 12. marraskuuta 2010
Ei jäädä köllimään jos tulipalo iskee...
Jaahans, päätin taas ruveta kertoilemaan kuulumisiani tänne nettiviidakkoon, lukekoon ken jaksaa :)
Jos et mua tunne, kerrottakoon että olen 23-vuotias turkulainen. Tällä hetkellä vietän arkipäiväni Eerikkilän urheiluopistolla, opiskelen liikunnanohjauksen peruskurssilla vielä reilun kuukauden verran. Viikonloput hengailen Turussa, ja yritän kovasti suorittaa BBA-tutkintoa valmiiksi Turun amk:ssa. Tänä syksynä hain myös ensimmäistä kertaa poliisiaaämkoohon Tampereelle, mutta tänään saamieni tietojen mukaan hakuprosessi tyssäsi kolmosvaiheeseen (tai siis kakkosvaiheeseen, kutsua kolmoseen ei tullut). Näiden selkeiden ja määrätietoisten opintojeni ohella yritän ehtiä lentopalloilemaan (sekä kentällä että sen laidalla huudellen), thainyrkkeilemään ja muutenkin urheilemaan sekä aina välillä kavereitakin treffailemaan.
Päällimmäisenä meikäläisen mielessä pyörii tällä hetkellä tietenkin nuo kyttäkoulun jutut. Tiesin jo kakkosvaiheen jälkeen ettei kutsua kolmosvaiheeseen todennäköisesti enää tule, mutta eipä sille mitään mahda että nyt vähän harmittaa. Kakkosvaiheen haastattelussa mulle sanottiin, että hoida amk-opinnot ihmeessä loppuun. Tiedän hyvin, että mikäli olisin nyt poliisikouluun päässyt, olisi se tutkintopaperi jäänyt saamatta. Eli jälkeenpäin ajateltuna ei todennäköisesti enää harmita, sikäli mikäli nyt saan otettuani itseäni niskasta kiinni ja hoidettua ne jäljellä olevat koulujutut (muutamat kurssit, 35 päivää työharjoittelua + oppari). Mut kyllä mä vähän jo päätin että hoidan sen koulun vaikka väkisin loppuun ens kesään mennessä.
Viimeiset kolme kuukautta oon siis asustellut Eerikkilässä. En muista yhtään, miksi sinne alunperin päätin lähteä, mutta ei ole vielä kertaakaan tullut kelattua että hittolainen, pakkoko tänne oli tulla. Kurssiin on mahtunut mm. pallopelejä, yöretki melonta- ja suunnistusosuuksineen, telinevoimistelua, itsepuolustusta, kuntonyrkkeilyä, jousiammuntaa, uintia, voimistelua, ringetteä, ohjausharjoituksia jne jne, ja edessä on vielä ainakin kuntosaliohjausta, lisää jääpelejä ja Ylläksen reissu. Meitä on kurssilla vajaa parikymmentä, ja sanotaanko että varmaan joutuu joulukuussa hetken totuttelemaan ajatukseen ettei niitä apinoita enää näe, sen verran tiiviisti me siellä oleillaan :) Ainoa asia mitä en tule kaipaamaan on tavaroiden edestakaisin roudaileminen Turun ja Tammelan välillä, meillä kun ei ole vakituisia huoneita opistolla.
Kurssin aikana oon myös alkanut harkita liikunnanohjaajan ammattia. Kuitenkin, olen sanonut monesti, että pidän mieluummin liikunnan vain harrastuksena, enkä siksi voi kuvitella itseäni tekemässä töitä liikunnan parissa 40 h/vko; sivutoimena kyllä, mutten täyspäiväisesti. Tosin, tällä hetkellä en halua kuvitella itseäni missään muussa ammatissa kuin poliisina, mikä varmasti vaikuttaa mun ajatuksiin liikunnanohjaajan työstä. Mutta let's concider it as a plan b... Kurssin aikana oon joutunut harjoittelemaan myös taitoja, joissa oon oikeasti ihan simohuono. Mutta onneksi oon todennut että kyllä sitä kaikkea oppii kun vaan tekee. Telinevoimistelun telinekammosta en oo vielä päässyt yli, mikä on aiheuttanut pientä hilpeyttä parin kurssikaverin silmissä (thainyrkkeilysparri äijien kanssa on okei, mutta kuperkeikka korokkeella ei...WHÅÅÅT??). No mutta vielä on kuukausi aikaa kehittyä siinäkin lajissa...ja vaikka pahaa tekeekin myöntää, ei ihan kaikessa voi olla hyvä. Mulla on vaan paha tapa olla tekemättä juttuja joissa tiedän olevani huono.
Huomenna meillä on matsi. Huomenna olisi myös junnujen turnaus Huittisissa, mutta mulla menee edelleen omat pelit valmennusten edelle. Valmennan siis 15-17 -vuotiaita tyttöjunnuja aina kun ehdin, eli tällä hetkellä noin kerran viikossa. Porukka on pysynyt melko samana sen 4-5 vuotta minkä olen mukana ollut, ja se jos mikä tekeekin vaikeaksi sen tosiasian, ettei mulla ole oikein aikaa valmennushommille. Muutaman kerran on käynyt mielessä, että irtisanoisin itseni kokonaan valmentajan tehtävistä. Tällä hetkellä vaan tytöille ei oikein ole muuta valmentajaa, ja koska en halua ajatella että kenenkään harrastus loppuu sen takia ettei vain enää ole mahdollisuutta treenata, yritän olla mukana edes vähän. Onneksi olen saanut paljon apuja likkojen vanhemmilta, jotka paikkailevat mua kun mulla on muuta menoa. Ja kyllä se kummasti auttaa jaksamaan, kun treeneissä nauretaan, ja joku kysyy että lähdenhän mä seuraavaan turnaukseen mukaan jne. Eikä sitä voi lähteä kieltämään, etteikö valmennushommista olisi ollut mulle muutenkin hyötyä; kummasti se kasvattaa kun ottaa vastuuta muista ja toimii porukan vetäjänä. Pari kertaa oon miettinyt, että vitsit, enhän mä ollut edes täysikäinen kun valmennustehtäviin rupesin...ollaan junnujen kanssa yhdessä kasvettu tässä siis :)
No mut joo, tämmöstä yleissatuilua tähän alkuun! Tänne saattaa ilmestyä jos jonkinlaista tekstiä, mun aivoituksista kun ei tunnetusti oikein kukaan ole selvillä... Palaillaan siis myöhemmin :)
Ansu
Jos et mua tunne, kerrottakoon että olen 23-vuotias turkulainen. Tällä hetkellä vietän arkipäiväni Eerikkilän urheiluopistolla, opiskelen liikunnanohjauksen peruskurssilla vielä reilun kuukauden verran. Viikonloput hengailen Turussa, ja yritän kovasti suorittaa BBA-tutkintoa valmiiksi Turun amk:ssa. Tänä syksynä hain myös ensimmäistä kertaa poliisiaaämkoohon Tampereelle, mutta tänään saamieni tietojen mukaan hakuprosessi tyssäsi kolmosvaiheeseen (tai siis kakkosvaiheeseen, kutsua kolmoseen ei tullut). Näiden selkeiden ja määrätietoisten opintojeni ohella yritän ehtiä lentopalloilemaan (sekä kentällä että sen laidalla huudellen), thainyrkkeilemään ja muutenkin urheilemaan sekä aina välillä kavereitakin treffailemaan.
Päällimmäisenä meikäläisen mielessä pyörii tällä hetkellä tietenkin nuo kyttäkoulun jutut. Tiesin jo kakkosvaiheen jälkeen ettei kutsua kolmosvaiheeseen todennäköisesti enää tule, mutta eipä sille mitään mahda että nyt vähän harmittaa. Kakkosvaiheen haastattelussa mulle sanottiin, että hoida amk-opinnot ihmeessä loppuun. Tiedän hyvin, että mikäli olisin nyt poliisikouluun päässyt, olisi se tutkintopaperi jäänyt saamatta. Eli jälkeenpäin ajateltuna ei todennäköisesti enää harmita, sikäli mikäli nyt saan otettuani itseäni niskasta kiinni ja hoidettua ne jäljellä olevat koulujutut (muutamat kurssit, 35 päivää työharjoittelua + oppari). Mut kyllä mä vähän jo päätin että hoidan sen koulun vaikka väkisin loppuun ens kesään mennessä.
Viimeiset kolme kuukautta oon siis asustellut Eerikkilässä. En muista yhtään, miksi sinne alunperin päätin lähteä, mutta ei ole vielä kertaakaan tullut kelattua että hittolainen, pakkoko tänne oli tulla. Kurssiin on mahtunut mm. pallopelejä, yöretki melonta- ja suunnistusosuuksineen, telinevoimistelua, itsepuolustusta, kuntonyrkkeilyä, jousiammuntaa, uintia, voimistelua, ringetteä, ohjausharjoituksia jne jne, ja edessä on vielä ainakin kuntosaliohjausta, lisää jääpelejä ja Ylläksen reissu. Meitä on kurssilla vajaa parikymmentä, ja sanotaanko että varmaan joutuu joulukuussa hetken totuttelemaan ajatukseen ettei niitä apinoita enää näe, sen verran tiiviisti me siellä oleillaan :) Ainoa asia mitä en tule kaipaamaan on tavaroiden edestakaisin roudaileminen Turun ja Tammelan välillä, meillä kun ei ole vakituisia huoneita opistolla.
Kurssin aikana oon myös alkanut harkita liikunnanohjaajan ammattia. Kuitenkin, olen sanonut monesti, että pidän mieluummin liikunnan vain harrastuksena, enkä siksi voi kuvitella itseäni tekemässä töitä liikunnan parissa 40 h/vko; sivutoimena kyllä, mutten täyspäiväisesti. Tosin, tällä hetkellä en halua kuvitella itseäni missään muussa ammatissa kuin poliisina, mikä varmasti vaikuttaa mun ajatuksiin liikunnanohjaajan työstä. Mutta let's concider it as a plan b... Kurssin aikana oon joutunut harjoittelemaan myös taitoja, joissa oon oikeasti ihan simohuono. Mutta onneksi oon todennut että kyllä sitä kaikkea oppii kun vaan tekee. Telinevoimistelun telinekammosta en oo vielä päässyt yli, mikä on aiheuttanut pientä hilpeyttä parin kurssikaverin silmissä (thainyrkkeilysparri äijien kanssa on okei, mutta kuperkeikka korokkeella ei...WHÅÅÅT??). No mutta vielä on kuukausi aikaa kehittyä siinäkin lajissa...ja vaikka pahaa tekeekin myöntää, ei ihan kaikessa voi olla hyvä. Mulla on vaan paha tapa olla tekemättä juttuja joissa tiedän olevani huono.
Huomenna meillä on matsi. Huomenna olisi myös junnujen turnaus Huittisissa, mutta mulla menee edelleen omat pelit valmennusten edelle. Valmennan siis 15-17 -vuotiaita tyttöjunnuja aina kun ehdin, eli tällä hetkellä noin kerran viikossa. Porukka on pysynyt melko samana sen 4-5 vuotta minkä olen mukana ollut, ja se jos mikä tekeekin vaikeaksi sen tosiasian, ettei mulla ole oikein aikaa valmennushommille. Muutaman kerran on käynyt mielessä, että irtisanoisin itseni kokonaan valmentajan tehtävistä. Tällä hetkellä vaan tytöille ei oikein ole muuta valmentajaa, ja koska en halua ajatella että kenenkään harrastus loppuu sen takia ettei vain enää ole mahdollisuutta treenata, yritän olla mukana edes vähän. Onneksi olen saanut paljon apuja likkojen vanhemmilta, jotka paikkailevat mua kun mulla on muuta menoa. Ja kyllä se kummasti auttaa jaksamaan, kun treeneissä nauretaan, ja joku kysyy että lähdenhän mä seuraavaan turnaukseen mukaan jne. Eikä sitä voi lähteä kieltämään, etteikö valmennushommista olisi ollut mulle muutenkin hyötyä; kummasti se kasvattaa kun ottaa vastuuta muista ja toimii porukan vetäjänä. Pari kertaa oon miettinyt, että vitsit, enhän mä ollut edes täysikäinen kun valmennustehtäviin rupesin...ollaan junnujen kanssa yhdessä kasvettu tässä siis :)
No mut joo, tämmöstä yleissatuilua tähän alkuun! Tänne saattaa ilmestyä jos jonkinlaista tekstiä, mun aivoituksista kun ei tunnetusti oikein kukaan ole selvillä... Palaillaan siis myöhemmin :)
Ansu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)