Lihasjumitus, what a feeling :D

Ai miten niin on vähän pidempi aika kunnon treenaamisesta...? Olin eilen ja toissailtana thaikkutreeneissä pitkästä aikaa, ja voin kertoo et tänään kesti hetken kömpii ylös sängystä (ei siis pelkän väsymyksen takia...). Eikä vielä mitään tappotreenejä edes vedetty. No mut olihan se arvattavissa, että tuttuun treenirytmiin pääseminen vie hetken aikaa... Tänään on onneks lenttistreenit, todennäkösesti vähän kevyempää menoa siis :) Pitäis siellä punttiksellakin ruveta käymään, sais vähän poveria varsinkin käsiin...

Mut siis joo, joulunpyhät oli ja meni kölliessä, en oikeesti tehny muuta kun nukuin. Välillä kävin syömässä, luin kirjaa ja kattelin leffoja, mut sit menin takas nukkumaan. Kyl mä vähän kamojakin pakkailin pahvilaatikoihin, mut siinä se...mut pitää sitä välil vähän huiliakkin. Äiti ehdotti mulle viime viikolla et mitä jos ottaisin koko tammikuun vähän iisimmin, totesin vaan että on tässä nyt tullu lorvailtuu ihan liikaa. Viime viikollakin elämä pyöri jo pelkästään töiden ympärillä; kun lähti töistä, oli sellanen olo jo et päivä on kohta ohi ja aamulla taas pitää mennä taas töihin. Mut nytkin vaan kelaa että otanpa päikkärit, ja senkin jälkeen on vielä vähän aikaa ennen treenejä, ja niiden jälkeenkin ehtii tehä jotain.

Jälleen kerran: onneks kohta pääsee omaan kämppään! Nyt oikeasti jo vähän hatuttaa tää muiden nurkissa notkuminen. Äidin luo kun jättää jotain tavaroita, niin niitä ei löydä enää 10 minuutin päästä kun sillä on hirvee tarve saada ne pois näkyviltä. Ymmärtäähän senkin, mut tulee mulle silti sellanen olo että anteeks että oon tiellä. Muutenkin, en ehkä ihan ensimmäisenä aamulla ja viimesenä illalla haluu mitään flashbackejä varhaisteinivuosilta ("ootko syöny? onks sulla pipo? kenen kanssa meet ulos?"). Ja jos oon väsynyt ja kärttynen, en jaksa edes kohteliaisuuden nimissä jutustella niitä näitä; kyllä jutella saa jos on oikeesti jotain asiaa, mut ihan kaikki diibadaabat ei ihan uppoa...

Ehkä mä vaan vedän ne päikkärit nyt :D Kirjottelen myöhemmin taas.


Ansu

Jouluaatto

Ei oo varmaan ikinä tuntunut yhtä vähän joululta kun nyt. Ehkä johtuu vaan siitä, että mulla on vaan kolmen päivän joululoma, ja eilenkin olin vielä töissä. Muutenkin, koko tää syksy on menny ihan älyttömän nopsaa, eikä joulun lähestymistä oo oikeen ehtinyt tajuta. Nyt tänään on vaan ylimääränen vapaapäivä.

Oon nukkunut koko viikon tosi huonosti. Eilen ja tänään on väsyttänyt ihan simona, ja sit on taas tullut töksäyteltyä ihmisille jotka vaan tarkoittaa hyvää. Mut äh, nyt vaan kaipais hetken omaa rauhaa, en jaksais yhtään ylimäärästä hössötystä sellasista asioista, joilla ei oikeestaan ole mitään väliä. (Onpas ympäripyöreetä valitusta...)

Eilen olin ekaa päivää ilman S:aa töissä. Sain mä jotain tehtyä ilman että oisin koko ajan kyselly neuvoja, mutta onhan toi mun työskentely kohtuu hidasta vielä... No, jos nyt suurimmat virheet koittais välttää ni eiköhän se oo ihan tarpeeks. Mut toisaalta, sattuu niitä muillekin: joku varastosta pisti tällä viikolla rullakkoon väärän osoitetarran, ja kuski ajo turhan lenkin jonnekin Saloon asti ennen ku kämmi tajuttiin...hups. Eilen oli muutenkin kohtuu rento päivä, tai no, ehkä me vaan tehtiin siitä rento :D Moni lähti aiemmin töistä kotiin, ja mekin roikuttiin yhen työkaverin kans iltapäiväkahvilla vähän kauemmin ku lakisääteisesti ois tarkotus ja juteltiin niitä näitä. Meneehän se päivä niinkin. Maanantaina oon kahestaan mein pomon kans siel alhaalla; mua jo varoteltiin et siellä saattaa ärräpäät vähän lennellä :D

Tiistaina olin Littoisissa vetämässä junnutreenejä. Sain suklaata, jee :D Muutenkin oli kivat treenit, kaikki oli ilosella tuulella. Loppiaisen jälkeen sit jatketaan taas, katotaan miten lähtee kevätkausi rullaamaan... Suunniteltiin, että tehdään porukalla kauden aluks jotain kivaa, esim. mennään Megazoneen ja syömään.

Oman joukkueenkin kanssa ollaan sarjataulukossa kakkosia tällä hetkellä, jee! Kaksi parasta joukkuetta pääsee sarjan päätteeksi nousukarsintoihin; en tosin tiedä, olisko toi porukka edes halukas nousemaan, mutta kiva silti että niitä voittoja on tullut :) Siistiä päästä taas treenailemaan kunnolla!

Tämmöstä tällä hetkellä...lisäks mulla on pyörinyt yks kiinnostava ihminen päässä viime aikoina, katotaan tuleeks siitä enempää kerrottavaa nyt kun taas näissä maisemissa pyörin...mun ihmissuhdetaidoilla ->tuskinpa :P Mut katotaan.

Hyvää joulua kaikille! :)


Ansu

"Hyvät illat vaatii etkoi"

Joo, paniikki ohi, saan opiskella viel keväälläkin. Opintotoimistosta tuli aamukasilta viestiä, etteivät oo vielä ehtineet laittaa opinto-oikeuksia ens vuodelle, ja että asia on kunnossa viimeistään ensi viikolla. No, kuitenkin jo paria tuntia myöhemmin tuli viestiä et kaikki on hoidettu, muista ilmoittautua tammikuun ekalla viikolla. Lisäks laitoin viestiä yhdestä kurssista joka mun piti tehdä nyt syksyllä mut hups, en tehny; teen tehtävät mun "loman" aikana ja meen tenttiin 27.1. +5 op, kiitos :)

Mun verokorttikin löyty, se oli mein äitin arkistoissa...kesäduunien jälkeen menny postissa sinne, pomppas mun mieleen eilen että ehkä se oiskin äitillä.

En saanu eilen illalla millään unta. Ehkä johtuu siitä et nukuin eilen vähän pitkään...plus mielessä pyöri kaikennäköstä, eikä mun aivojen off-nappi toiminu. Jännä juttu, joskus meinaa tuntuu että kyseinen nappi jumittuu pohjaan kohtuu pitkiks ajoiks kerrallaan :P Onneks tänään oli ihan kiva päivä töissä, nauretiin S:n kans hölmöjä. Vähän kävin hetkittäin hitaalla (hä? mitä? sano viel kerran.), mut saatiin me ihan töitäkin tehtyä. Töiden jälkeen kävin kirjoittamassa ne vuokrasopparit, ja sen jälkeen piipahdin äitillä antamassa vähän perspektiiviä sen murheisiin :)

Eilen sisustin jo mielessä mun kämppää. Mietin myös, mitä kamoja kehtaan hakea pikkuveljen kämpiltä (suurin osa sen tavaroista on meinaa mun...). Ainakin verhot ja matto lähtee takas, mut en ehkä viitti sohvaa ja sänkyä roudata jos ja kun ne puolen vuoden päästä pitäis kantaa taas takaisin. Huomatkaa, mä oon siis ihan lähdössä sinne Tampereelle ens syksynä! Ja jos mulle koittaakin se inttiin lähtö, ni kamoja ei onneks tarvii kantaa minnekään siks aikaa...

Nyt on vähän flegu olo. Kohta voi mennä onneks nukkumaan. Huomenillalla meen vetämään junnuille treenejä, lupasin myös laatia niille jonkunnäköisen treeniohjelman joululomalle. Se on lähes valmiina tuolla mun päässä (menikö läpi? ai ei.)...


Ansu

Sunnuntai; lepopäivä, indeed.

Heräsin tänään vähän ennen puoltapäivää, nukuin melkein kellon ympäri. En muista, millon viimeks näin ois tapahtunut...vissiin vähän univelkoja vielä maksettavana. Ei se mitään, ehkä ihan hyvä välillä ihan vaan nukkua :) Päivä on kulunut pyykätessä (pyykkivuori vihdoin poissa, jee!), siivoillessa ja vähän muuttolaatikoita läpikäydessä. Plus innostuin päivittämään MP3-soittimen sisältöä, mulla on ollut siinä samat biisit varmaan kesästä lähtien...

http://www.youtube.com/watch?v=XuBJ0QQ4dak <- mm. tämä pääs soittimeen.

Eilen tosiaan oltiin junnujen kans pelailemassa. Yks voitto plus yks erävoitto oli päivän plussaldot, hiukan oli turhan rauhallista peliä... Vika peli (joka päättyi 1-2 tappioon) oli ehdottomasti päivän paras, toista erääkin johdettiin jo 20-14 mutta kaverit pääs siitä vielä yllättämään...no, ei muuta kun tiistaina treeneihin taas!

Illalla oltiin kattomassa se Rare Exports. Mulla ei oikeestaan ollut mitään ennakko-odotuksia, mut olin kuitenkin vähän pettyny...okei, kyllä me siellä muutamaan otteeseen naurettiin, mut se oli jotenkin outo leffa...eikä silleen hyvällä tavalla outo. Mut tulipahan katottua, ja samalla kavereita treffailtua.

Mulla on vähän hassu olo. Jotenkin huono mieli, enkä oikeen tiiä miks. Mut toisaalta, fiilis on aika kevyt ja sellanen innostunut, välillä naurattaa ilman sen suurempaa syytä :D Ehkä se on tää väsymys, joka vähän masentaa. Haluis vaan saada taas sen oman arjen rullaamaan, ja tosiaan päästä muuttamaan sinne omaan kämppään ja saada lisää tekemistä. Oottakaa vaan, parin viikon päästä oon täällä kitisemässä et miksei mikään tunnu miltään :D En usko, ainakaan jos sitä ennen ei mitään kummempia satu...

Joo, semmosta. Mä jatkan tota siivoilua. Aamulla taas töihin, jee. Huomenna aattelin töiden jälkeen käydä vuokrasopparit allekirjottamassa, ja sit pitäis kans verotoimistossa käydä piipahtaas...hups, hävitin verokorttini.


Ansu

Huppista.

Kattelin eilen ensi keväänä tarjottavia kursseja. Tänä aamuna silmään osui opiskelujen venyttämiseen liittyvä teksti, jonka mukaan lisäaikaa opintoihin olisi pitänyt anoa 30.11. mennessä. Luulin, että opintoja saa venyttää vuodella ilman sen suurempia syitä tai selityksiä; ilmeisesti saakin, mutta silti lisäaika-anomus olisi pitänyt täyttää... Eli huppista s**tana, en välttämättä pääse kouluun ensi keväänä. Lähetin opintotoimistoon viestiä, ja ajattelin vielä soittaa maanantaina perään, että onko asialle enää mitään tehtävissä. Voin meinaan kertoa, että jos en saa opiskella keväällä, se on sitten heihei ammattikorkeakoulututkinto! En todellakaan aio siellä enää ensi syksynä roikkua. Oma kämmi, mutta eipäs kyseistä asiaa ole missään vaiheessa kerrotukaan...

Kohta lähden junnujen turnaukseen valmentelemaan. Onneksi turnaus on ihan tossa Turussa, ettei tarvii kauemmas lähtä... Illalla mennään kattomaan Rare Exports, toivottavasti se on hyvä.


Ansu

Noidannuoli. Eikun -viikate.

Tsiisus mulla hajoo selkä. Ei se oo tälleen vihlonu kuin pari kertaa aiemmin, ja sillon mä en oo pystyny kävelemään seuraavana päivänä. Sillonkin on ollut vähän rankemmat treenijaksot päällä (öö, rankemmat ku tää jääkaappi-sohva-telkkari -lenkkeily...joo, siis rankat treenijaksot.) Vähän jännittää. Huomenna on kyl pakko urheilla, muuten hajoo myös pää.

Rupeen kattoo Pasilaa. Pakko nostaa taas hetkeks aivot tohon yöpöydälle jäähylle.

Isäs järkkäs pakoauton ku sua teki.


Ansu

Loppuja ja alkuja

Eilen sain Eerikkilästä kurssitodistuksen käteen. Numerot oli hyvät, tai ainakin amk-todistuksen numeroita paremmat :) Telinevoimistelu oli ainoa kakkonen, muut oli sitten kolmosta ja nelosta, jopa pari vitosta...no mut ei tullu yllätyksenä toi telinevoikka, ei oo oikeesti mun laji missään mielessä. Mut mikä parasta, kurssista jäi käteen paljon, paljon enemmän kun pelkkä paperi.

Luulin etukäteen, että olo ois eilen ollut edes vähän haikea. Mut en mä tiedä, jotenkin on taas valmis kattomaan eteenpäin. Okei, vähän mä repeilin tossa viikonloppuna, mut siinä oli vähän muistakin jutuista kyse... Takana on älyttömän siisti syksy; sai liikkua monipuolisesti ja kävellä valmiiseen ruokapöytään, tutustui muutamaan tosi hyvään tyyppiin ja sai muutenkin vähän irtiottoa kaikesta, aikaa miettiä juttuja. Kurssin puolenvälin jälkeen kelasin et ei hitto, aika menee ihan liian nopeesti, mut aika aikaa kutakin... Tänään olin töissä klo 7.00, ja suunnittelen jo ens kevättä.

Mut selostetaan vika kouluviikko pähkinänkuoressa. Ennen Ylläkselle lähtöä meillä oli vielä ohjausharjoitukset, tentti ja lippupalloa. Plus telinevoikan näytöt, joista saatiinkin loistavaa videomateriaalia bussimatkaviihteeksi... Menomatka Ylläkselle kesti jotain 13 tuntia, oltiin perillä torstaiaamuna. Painuttiin hetkeksi nukkumaan, ja iltapäivällä odotti murtsikkahiihtolenkki. Mentiin bussilla Yllästunturin toiselle puolelle, ja takaisin sai hiihtää joko 16 tai 22 kilsan lenkkiä. Menomatkalla uhottiin että joojoo, kakskakkonen menee kyllä, olihan meillä kuitenkin koko iltapäivä aikaa. Noh, kaamosaika+ei eväitä+päättymätön ylämäki+luistamattomat sukset = armoton vitutus 5 km:n kohdalla :D Jossain kohtaa luultiin, että ollaan jo yli puolessavälissä, kunnes eteen pumpsahti kyltti: Äkäslompolo, 9. Saatoin vähän kirota. Ihan vaan vähän.

Vikat pari kilsaa oli onneksi alamäkeä; nupitin vaan kerran :D Meitä oli siinä vaiheessa 5 hengen porukka: A lähti laskemaan edeltä ladun vieressä, sitten mä (ladulla), ja J, H ja P mun perässä. Mun vauhti koveni nopeammin kun A:lla, ja huusin jotain että ÄLÄ SOHI MUA SAUVALLA kun painelin ohi. Kahta sekuntia myöhemmin mun suksi leikkas latuun kiinni, ja liu´uin radan yli suoraan ojaan. J jäi kattomaan mua ohi mennessään, ja kaatui sitten itsekin. Tapahtui ketjureaktio, kun P kaatui kanssa J:n perään, ja lopulta H:n piti myös heittäytyä ettei törmäisi muihin. Seuraavat pari minuuttia kukaan ei sitten noussut vielä ylös, vaan kaikki nauroivat ihan kipeinä. Lopulta pääsimme (yhden eksymisen jälkeen) takaisin majoituspaikoille, vähän palelsi ja ketuttikin...ruuan ja saunan jälkeen fiilis kuitenkin parani, vaikken illalla jaksanutkaan paria minttukaakaota kummempaa after skitä viettää.

Seuraavana päivänä painuttiin mäkeen. Mun monot meni aluksi ihan liian kireälle, ja mun jaloista lähti tunto ekojen laskujen aikana. Taas ketutti, ja sen jälkeen ketutti se että hei, oon Lapissa laskemassa ja käytän aikaa kitisemiseen. Onneksi monot löystyivät ja mieli parani. Iltapäivällä vuorossa oli lumilautailua, sekin sujui yllättävän hyvin; en kaatunut kertaakaan (paitsi alussa kun otettiin tuntumaa lautoihin ja hypittiin paikallaan tasamaalla...). Illalla käytiin Kaivohuoneella laulamassa karaokea, mä ja T taas laulettiin vähän liikaa :D. Mut ei se mitään, kaikilla oli kivaa.

Seuraavana päivänä taas laskettiin mäkeä suksilla ja laudoilla. Illalla lähdettiin porukalla katsomaan Timo Rautiaista, mein opetkin oli mukana. Timo veti hyviä biisejä, ja mein porukka oli suht hyvin nesteytetty...mä olin liian selvänä, oli mieli vähän maassa ja en halunnut mitään itkuavautumisia sillon vetää. Pakkohan se jossain vaiheessa oli kuitenkin mennä muutamat shotit vetämään, ei siellä voinut liian selvänä olla :D Keikan jälkeen matka jatkui Joikuun, jossa taas laulettiin (mm. Ingalsin Laura :P). Valomerkin, juustonaksusatsin ja levottoman naururemakan jälkeen ruvettiin nukkumaan.

Sunnuntaina kukaan ei selvinnyt aamupalalle, ja mulla oli rinteessä hiukan heikko happi. Noh, kun hätä on suurin, on Hesekin lähellä. Burgeriaamiaisen jälkeen jaksoi vielä muutaman laskun laskea. Iltapäivällä pakkailtiin, ja kuuden aikaan hypättiin taas bussiin. Mun matka meni nukkuessa, en ollut oikein juttutuulella. Myös maanantai meni ihan ohi, nukuin koko päivän. Illalla käytiin sentään vähän liikkahallissa pelailemassa ja leikkimässä (viivahippaa ja pimeää piiloa). Tiistaina oli vika tentti, ja iltapäivällä lumikenkäiltiin. Eilen keskiviikkona oltiin aamupäivä keilailemassa (mun paras kierros tuotti 183 pistettä, kauhee pulla:D) ja iltapäivällä oli päätösjuhla, saatiin todistukset ja syötiin kakkua.

Kuten sanottu, hieno kurssi oli, mutta ei mulle ainakaan sitä kamojen siirtelyä tule ikävä. Plus tosiaan ihanaa päästä taas omaan kämppään, lenttis- ja thaikkutreeneihin jne. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! ...eiku hä? :D

Tänään oli eka työpäivä. Sanotaanko, että pikkusen mulla on totuttelemista että jaksan olla 8 tuntia samassa paikassa :D mutta raha ja työkokemus, tervetuloa!

Hitto. Sain eilen tietää poliisikouluhaun pisteet. 17, kun 18 riittää sisäänpääsyyn.
Haastattelu: 4/5
Tutkintokielen koe (tiivistelmä+kirjoitelma): 8/8
Kirjatentti: 2/3
Kuntotesti: 2/5
Psykologiset: 1/6
Eli kävi just niinku pelkäsin, psykologiset veti pisteet alas. No okei, mä niin vedän punttia sen verran ettei ens kokeessa enää anneta mitään tasotuspisteitä, ja menihän noi kirjalliset ihan nappiin. Mut noi psykologiset on just niitä mitä ei niin vaan paranneta, koska omasta mielestäni vastailin niihin ihan niin totuudenmukaisesti kuin pystyin. Muutenkin oon tän syksyn aikana muutamaan kertaan kelannut, että onko musta sittenkään poliisiksi, ja toi yks piste nyt vaan ruokkii niitä epäilyksiä. Mut kyl mä päätin jo että keväällä sinne mennään, vaikka väkisin :)

Mut ei mitään, jatketaan harjoituksia ja kuullaan myöhemmin!


Ansu

Hyvä Suomi!

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! Äsken tulin bussilla Kaarinaan, ja siinä bussin sivussa oli pieni Suomen lippu kiinni. Hymyilytti. On täällä Suomessa hienoa asua ja puhua suomea, vaikka välillä vähän sönkkäämisen puolelle meneekin...ja ulkomailla kysellään et onks toi sun joku oma salakieli :P Kerran Englannissa multa kysyttiin et puhutaanko Suomessa enkkua, ja kun vastasin et ei kun suomea, tää kysyjä totes "yeah, right, now, seriously?". Vähän mä nauroin.

Lauantain nukuin ja vedin vuorotellen Finrexiniä ja kaakaota nassuun. Se tuotti tulosta, nyt on ihan hyvä olo; eilen vielä vähän pää jomotti. Sunnuntain vastaisena yönä näin unta että kirjoitin sen mun puuttuvan amk-esseen (siitä tuli 38-sivuinen), ja eilenaamulla mun oli vaan pakko kirjottaa se alta pois... Jos meinaa mietin jotain puuttuvaa amk-työtä niin paljon että rupeen unissani sitä tekemään, nii sillon mietin jo ihan liikaa :D Muutaman tunnin jälkeen lähti 10-sivuinen raportti matkaan, eli tehty on ihan oikeestikkin!

Illalla menin ensin kaupungille ostamaan parit laskettelusukat, ja siitä jatkoin matkaa kavereille. Ulkona pyrytti lunta, ja ajattelin ensin että hyppään bussiin, mutta olisin joutunut venaamaan 20 minsaa. Totesin, että kävellen olisin jo perillä silloin, joten lähdin käppäilemään. Ilta meni rupatellessa ja pelaillessa, ja puolenyön jälkeen suunnistettiin vielä Edisoniin. Pelattiin Rappakaljaa, se oli hauskaa, mulla ei vaan ikinä pidä pokka kun luen niitä muiden vastauksia... Oon pyytänyt broideilta kyseistä peliä joululahjaksi, se on meinaa ihan simokiva jos vaan kanssapelaajilla on mielikuvitusta.

Tänään aattelin vaan pakata ja kölliä, katon ehkä linnan juhlia. Sit pitäis pikkubroidilla käydä piipahtamassa, eli ei muuta kun iltalenkille tonne lumimyräkkään...onneks ei oo kovin kylmä.

Ei mulla tällä hetkellä oo mitään maailmapelastusmetodeja mielessä (tai muutakaan mitä tänne voisin kirjottaa)... Voi olla että seuraava raportointi tapahtuu vasta sit ens viikolla kun oon reissusta kotiutunut, sit saattakin riittää asiaa vähän reilummin!


Ansu

Flunssaa ja pakkailua

Äh, muhun iski joku pöpö. Torstaina oli ihan veltto olo, pyörrytti ja väsytti, ja illan keppijumpassa kädet hapotti vaikken läheskään painavimmalla tangolla liikeitä tehnyt.. Eilenillalla pyörrytys jatkui ja päätä särki, ja särkee edelleen. Lisäksi jouduin eilen tulemaan bussilla kotiin, ja bussikuski ei huolinut Eerikkilän opiskelijakorttia ja jouduin maksamaan täyden hinnan (amk:n kortissa kun ei ole tän vuoden lukuvuositarraa, en oo ehtinyt hakea...). Hiukan ketutti, varsinkin kun oon tällä hetkellä tosi Roope Ankka. Vähän parempi olo on kuitenkin nyt jo, ei auta muu kuin lepäillä että oisin ens viikolla taas täydessä terässä.

Tosiaan, tiistaina lähetään vikaa kertaa Eerikkilään. Vaikka takaisin tullaan vasta seuraavana keskiviikkona ja väliin mahtuu se kauan odotettu Ylläksen reissu, on sitä vähän vaikea tajuta että sen jälkeen it's over. Tällä hetkellä tosin eniten mietityttää toi tavaramäärä, mikä ens viikolla pitää kuljettaa mukana... Ehdin mä sit minttukaakaohuuruisissa after ski -tunnelmissa vetistellä :P Ei vaan, vaikea sanoa et miltä sit puolentoista viikon päästä tuntuu. Ihan hyvä että sit pääsee heti töihin ja muuttopuuhiin, saa ainakin muuta ajateltavaa. Huonekaveria tulee saletisti ikävä, sanoinkin sen sille jo tällä viikolla. Puhelimet on keksitty, joo, mutta kyllä sen tietää ettei nyt ihan joka päivä tuu enää juteltua. Ja muutenkin, on tää ollu sen verran erikoinen ajanjakso että saattaa muutenkin olla ens viikolla vähän haikea fiilis.

Toisaalta, on niitä omia rutiineja jo kaivannutkin; sitä että tavarat on yhdessä osoitteessa, pääsee treeneihin ja saa asua omassa kämpässä. Tosin tänään mä tajusin, ettei mun tulevassa kämpässä oo edes omaa jääkaappia (tiesin että siellä on yhteiskeittiö, mut oletin että ois oma jääkaappi ja liedet sentään...)! Soitin äidille, joka kertoi että niillä on töissä ylimääräinen fridge. Sanoin, että mä niin tuun hakemaan sen :D Ei mulle oo mikään ongelma törmätä ihmisiin, mutta ehken kuitenkaan halua hakea aamukahvimaitoja aina ulko-oven toiselta puolelta... Tosin, niinhän mä tein Boltonissa, eikä se silloin tuntunut mitenkään oudolta. On se kumma miten kaikkeen tottuu... Ja edelleen, tuskin mä tossa kämpässä hirveen pitkään asun, eli enköhän mä selviä :)

Tällä viikolla koulussa meillä oli hiihtoa, ohjausharjoituksia (mulla aiheena koripallo), opettajat-oppilaat -matsit salibandyssä ja jääkiekossa, telinevoikkaa ja lisäks oltiin pelaamassa lentopalloa Tammelan puulaakiliigassa (voitettiin, jee!). Loppuaikaan sisältyy Ylläksen lisäksi viimeinen ohjausharjoitus (jalkapalloa), pari tenttiä, telinevoikan näytöt (permanto-, rengas- ja eritasonojapuusarjat), lumikenkäilyä ja keilailua.

Saimme keskiviikkona ilmoituksen, että Finland Sports Academy hakee projektivastaavia eri puolille Suomea, myös Turkuun. Tehtävään piti hakea samana päivänä, ja päätinkin naputella pikahakemuksen. Sain perjantaina vastausviestin, jossa sanottiin, että voisin sopia tehtävään hyvin. Viestissä annettiin tarkempi kuvaus tehtävästä, ja pyydettiin ilmoittamaan, mikäli olen edelleen kiinnostunut. Tehtävä olisi todennäköisesti loistavaa työkokemusta. Tarkoituksena on järjestää lajikokeiluja 5-10-vuotiaille lapsille. Projektivastaava päättää lajit, huolehtii tilojen varauksista ja yhteistyöstä seurojen kanssa, ja saa halutessaa myös ohjata tunteja. Tällä hetkellä ainoa huolenaiheeni on se, että oikeasti haluan saada ton koulun päätökseen; työllä saisin kuitattua puuttuvan työharjoittelupätkäni, mutta pitäis ne kurssitkin jaksaa hoitaa pois alta... Noh, mä mietin tän viikonlopun vielä.

Tässä on päivän biisi. Tykkään ihan älyttömästi.

http://www.youtube.com/watch?v=GrB-BDH79Nk


Ansu

Guano Apesia ja kahvia

Vitsit, nyt on hyvä mieli. Ainakin enimmäkseen, vähän mietityttää et oonko keskittyny hiukan liikaa taas omiin asioihin ja ignoorannu ympärillä olevia ihmisiä...no mut, koitetaan korjailla asia jos näin on päässy käymään.

Mut siis nii, kävin aamulla siel TYKSissä. Näin unta, että unohdin mennä sinne, ja kun heräsin puol kasin aikaan aamulla, en uskaltanut ruveta enää nukkumaan etten oikeasti jätä menemättä :D Soitin S:lle navigointiohjeita ja bussiaikatauluja kyselläkseni (ite ei voinu ottaa selvää esim. googlettamalla...), ja selvisin ihan ajoissa perille. Alunperin mun piti mennä sinne varaston puolelle kiireapulaiseks, mut nyt kävikin niin että pääsen mun kaveria tuuraamaan sen joululoman ajaks. Eli onnea vaan työkaverit kun S perehdyttää mut sen hommiin, hirnuva apinakaksikko pääsee valloilleen :D Aloitan heti Eerikkilän opintojen loputtua, eli 16.12. ja jatkan tammikuun 11. saakka. Jesjes. Jätin toissapäivänä kans Stadiumille työhakemuksen, ne haki täyspäivästä vakkaria. Sinnekin voisin hyvin mennä, kelpais kyllä ihan työntekokin nyt välillä.. Ehdin kuitenkin taas koulussakin vielä istuskella :)

Kun tulin sieltä TYKSistä, aurinko paistoi eikä 17 asteen pakkanen tuntunut yhtään pahalta. Otin lämpimän suihkun, join jättikupin kahvia, kuuntelin levyjä ja kattelin ulos. Vapaapäivät on silloin tällöin ihan kivoja :) Olis pitäny tehdä niitä koulujuttuja, mut en jaksanu stressata... Huomenna sit taas :P

Eilen käytiin Salossa häviämässä matsi, 1-3 tuli nokkaan. Eka erä voitettiin, ja kolmattakin johdettiin jo 21-17, mut päätettiin sit hävitä. Mulla ei lyönnit kulkenu ollenkaan, mikä turhautti ihan simona. Plus vastustajat sai muutamat syöttöputket, usein tilanteessa jossa en itse ollut nostamassa, joten turhauduin myös siihen ettei muillakaan ihan sujunut. Ei pitäis ehkä ottaa ihan niin vakavasti, varsinkin kun sai täydet erät pelata, mut minkäs sille mahtaa että joskus vähän hatuttaa. Lauantaina kävin pitämässä junnuille treenit, ja illalla pelailtiin pleikkaa kaverilla ja juotiin glögiä. Tuike oli vähän tujua :)

Huomenna päästään putkeen hiihtämään, jänskää. Saas nähdä miten mun murtsikkasukset saadaan tungettua autoon... Kuulemma mahtuu, mut en ois niinkään varma... Perjantaina on pakko tuoda jo kamoja pois opistolta, mm. nyrkkeilyhanskat, tennismaila ja mitä kaikkee siellä nyt oon säilyttäny. Ei vitsit, kohta pitää taas huonekaluja roudailla... Ei se tavaroiden kantaminen ja paikoilleen laittaminen ois niin hirveetä, varsinkin kun suurin osa mun kamoista on jo pahvilaatikoissa, mut just noi isoimmat huonekalut, peräkärry-/pakuvuokrat ja semmoset mietityttää. Mä nakitan ehkä ne pikkubroidille, mä ja isoveli meinaan muutettiin huonekalut sen kämpille. Ei vaan, mun oma vikahan se on ku en halua pysyä paikoillani :)

Jahans, meen nyt pakkailemaan loppuviikon kamoja...ja ettimään ne sukset. Stay tuned!


Ansu

Laiska ja saamaton...ja vähän ehkä tyhmäkin :)

Perjantaissa taas... Tuntu että viikko meni taas hirveetä vauhtia, mut silti joudun tosissaan miettimään mitä esim. toissapäivänä tapahtu. Hassua. No edetään takaperin sitten :)

Tänään oltiin pelaamassa jääkiekkoa. Luistelu alkaa pikkuhiljaa sujua, ainakin etuperin, eli voi vähän jo keskittyä itse pelaamiseenkin. Tänään luistelu- ja kiekonkäsittelytreenejä tehdessä tosin tuntui, että kypärä porautui mun ohimoista läpi ja sen seurauksena iski pienimuotoinen yökötys-/pyörrytysolo. Menin hetkeksi vaihtopenkin puolelle keräilemään itseäni, onneksi fiilis parani suht nopsaa ja pystyin jatkamaan.

Eilen mulla oli vapaa aamupäivä, osalla porukasta oli ohjausharjoituksia mutta ei mulla. Yritin nukkua, koska aamupalalle herääminen oli ihan tautisen tuskaista. En saanut unta, joten päätin lähteä vähän kävelemään. Eerikkilässä leireilee Australian U20-säbäjoukkueen kundit tällä hetkellä; kyseiset kaiffarit painelivat pitkin pihoja pienissä ryhmissä. Yksi ryhmä pysäytti mut ja kyseli tietä kodalle. Neuvottuani suunnan kaikki huikkasivat yhteen ääneen KIITTOOS ja jatkoivat juosten matkaa. Mua vähän hymyilytti. Ulkoilun jälkeen suunnittelin vielä loput ohjausharjoitukseni (2kpl), ihan kiva että on nekin sit valmiina.

Lounaan jälkeen meillä oli telinevoikkaa, ja totesin jälleen ettei se todellakaan oo mun laji :D Meille jaettiin tehtäväkortit, joissa oli 4 eri liikettä 5 eri telineellä (nojapuut, rekki, permanto, hyppy ja renkaat). Renkailla mä sain muistaakseni pari liikettä tehtyä, samoin nojapuilla ja rekillä, mutta permannolla ainoaksi liikkeeksi jäi käsinseisonta kuperkeikka-alastulolla (ja sekin vähän avustettuna). Hyppiminen oli hauskaa. Tosin, myös muilla oli hauskaa siinä vaiheessa kun melkein kaadoin pukin tultuani vähän epätasapainoisesti sen päälle; pukki jäi lopulta pystyyn, mutta meikäläinen lensi naamalleen alastulopatjalle. Nauroin kyllä itsekin ihan kippurassa, ei ihan telemark-alastulo ollut...tunnin jälkeen vedettiin vielä vapaamuotoista vapaaottelua yhen kurssikaverin kanssa, ja onnistuin kerran selättämään itseni kun liukastuin :D Hyvä minä. Telinevoikan jälkeen harjoittelimme muutamat senioritanssit, ne oli ihan hauskoja. Illalla käytiin vielä step-jumppailemassa.

Keskiviikkona mulla oli kanssa vapaa aamu ohjausharjoitusten vuoksi. Iltapäivällä meillä oli tuolijumppaa, se oli suorastaan yllättävän hauskaa :D Osittain sisäpiirivitsien, mutta myös itse jumpan vuoksi. Hävettää myöntää, mutta Lauri Tähkä alkaa jo saada mut lähes poikkeuksetta hyvälle tuulelle... Tunnin lopuksi meillä oli vielä hierontapiiri, sekin oli ihan hauskaa vaikken hirveesti hieronnasta kiksejä saakkaan. Illalla oltiin vetämässä liikkakerhoa ala-astelaisille, ja sen jälkeen menin vielä pelaamaan lentopalloa Tammelaan. Onneksi pääsin yhen mein open kyydissä, ettei tarvinnut itse ajaa; tällä viikolla satoi tosi paljon lunta, ja keskiviikkona oli aika pääkallokeli... Hävittiin matsi, mutta oli kiva pelata koska vastustaja oli kova ja meilläkin peli sujui ihan kohtalaisesti.

Maanantaina ja tiistaina meillä oli tanssin ohjausharjoituksia. Mun fuskailut ei menny ihan nappiin, mutta eipä menneet ihan kaikkien muidenkaan ohjaukset. Ysiluokkalaiset oli kyllä ihan kivoja, tai siis se ryhmä mikä mulle sattui oli kiva, muut oli vähän vähemmän kivoja. Kävin maanantaina vähän säkkiä hakkaamassa pitkästä aikaa, vitsit se oli kivaa...jee, tammikuussa pääsee taas salille :) Tiistaina oltiin aerobiccailemassa, mutta ei tällä viikolla kyllä hirveesti oo urheiltu...alkaa laiskistua.

Viikonloppu meneekin taas lentopallon parissa, huomenna meen vetämään junnujen treenejä ja sunnuntaina on oma matsi Salossa. Maanantainakin ois vielä mein sekaporukan vuoro, ehkä meen vielä sinnekin koska en oo koko syksynä sinne päässyt ja nyt meillä ois maanantai vapaata... Huomenillalla ajateltiin mennä parin frenan kanssa parille, ihan kiva niin saa vähän aivoille uutta ajateltavaa.

Otin eilen kämppätarjouksen vastaan YO-kylästä, eli sinne muutan vuodenvaihteessa. Maanantaina meen käymään TYKSin logistiikkakeskuksessa; kaveri on siellä töissä ja vihjas että ne tarvis varastohommiin apua...mä soitin niille ja sovittiin että meen ma käymään. Toivon mukaan pääsisi edes hetkeks töihin, ja jos oikein hyvin käy, ni töitä olisi pariksi kuukaudeksi että saisin ton mun työharjoittelun alta pois. No mut katellaan.

Kirjoittelen myöhemmin taas, nyt rupeen päikkäreille.


Ansu

Enneunia

Näin lauantain vastaisena yönä unta että voitin ässäarvasta 2200 euroa. Kerroin äitille unesta aamulla, ja myöhemmin hän oli käynyt ostamassa mulle arvan. Raaputin sen, ja voitin! En kuitenkaan 2200 euroa, vaan seitsemän :D mutta voitto mikä voitto...

Voitto tuli myös Perniöstä eilen, ihan puhtaasti 3-0. Niillä oli vain 7 pelaajaa, ja yhdeltä meni nilkka noin 10 pelatun pisteen jälkeen... Vähän oli sähläpeli, vastustajan peli ei ollut mitään nopeatempoista ja lähettiin ite samaan kelkkaan mukaan. Perinteitä noudattaen mä huilin ekan erän ja pelasin sit loppumatsin...käy ihan hyvin mulle, mieluummin oon syrjässä ekan erän kuin esim. vikan. Syötöt mulla lenteli taas vaihteeks takarajan yli, vaikka syöttötilaa oli noin yhden kentällisen verran...ne muutamat mitkä kenttään osu, jäi sinne aika hyvällä prosentilla. Eli eipä muuta ku varmuutta treenaamaan niissäkin. Ens sunnuntaina suuntana on Salo, tavoitteena taas kolme pistettä kotimatkalle.

Vähän tuli jobinpostia junnujoukkueelta. Alkukaudesta yks mimmeistä loukkas polvensa matsissa. Polven piti parantua muutaman viikon levolla, ja pari viime kuukautta kyseinen tyttö onkin treeneissä ja matseissa taas käynyt. Polvi ei kuitenkaan näyttänyt parantuvan, ja magneettikuvista selvisi että sen parantamiseksi tarvitaan leikkaus, josta toipuminen kestää yli puoli vuotta. Eli loppukaudeksi on taas yksi pelaaja vähemmän... Pitää tyttöjen kans miettiä, lähdetäänkö keväällä sarjaan ollenkaan vai pelataanko vain yksittäisiä turnauksia. No, we´ll see.

Mennään kohta kattomaan uus Harry Potter. Ihan sopivaa sunnuntaiviihdettä, näkee samalla kavereita... Sit pitää piipahtaa pikkuveljen luona; opetan maanantaina ysiluokkalaisille fuskua ja K lupas kopsata mulle pari biisiä sitä varten. Saas nähdä miten sujuu, eipä oo noi kansantanhut ihan mun juttu :D no, eiköhän nekin omalla tyylillä saa ihan sujuvasti vedettyä. Kävin aamupäivällä myös etsimässä mun lautailumonoja vinttivarastosta, onneksi löytyivät ni saa sitten Ylläksen-reissulle mukaan.

KELA oli onnistunut selvittämään mun opintotuet, jee! Tosin saan niitä vähemmän kuin laskeskelin, unohdin meinaan että vanhemman luona asuminen verottaa opintorahankin määrää...no mut ei se mitään, parempi se vähäkin kuin ei mitään. Sit kun vielä selviäis noi Eerikkilän jälkeiset asuntoasiat ni hyvä ois. Toisaalta, just nyt mulla on ihan hyvä mieli, sellanen et eiköhän kaikki järjesty...tavalla tai toisella :)

Nyt sinne leffailemaan, stay tuned!


Ansu

Irtokarkkiöverit

Taas on yksi Eerikkilä-viikko takana, eipäs niitä montaa ole enää jäljelläkään... :/ Mulla on ollut taas tällanen perusperjantai: tulin kotiin, pistin pyykit koneeseen, vedin päikkärit, kävin ostamassa irtsareita ja sit lösähdin tähän sängylle lueskelemaan ja dataamaan. Huomenna sit taas vähän toiminnallisempaa elämää, nyt ei jaksa.

Tällä viikolla ei sitä äksön-tsäksöniä oikeen ollut koulussakaan; maanantaina oli siis vielä vapaapäivä, ja keskiviikko ja torstai kului pääasiassa kuntosaliohjauskurssin kakkosjakson parissa. Tänään ei ollut muuta kuin kaukalopalloilua jäähallilla. Eilen tuntien jälkeen oltiin hetki leikkimässä lumisotaa. Yritettiin myös tehdä lumiukko, mut oli vähän liikaa pakkasta pallojen pyörittelyyn...tehtiin siis vaan lumikasa, keskelle keinonurmikenttää, tottakai. Lumitöiden jälkeen käytiin vielä vähän jumppailemassa; me LOPpilaiset vedetään kaks kertaa viikossa naisten jumppaa, joilla ollaan saatu vähän kerättyä rahaa Ylläksen-reissua varten. Eilen suurin osa tytöistä oli päivällisen jälkeen meikäläisten huoneessa rupattelemassa, ja päätettiin sitten mennä porukalla jumppailemaan...osa tosin meni uimaan. Ens viikolla tiedossa tanssin ohjausharjoitus (opetan fuskua ysiluokkalaisille, jee) sekä voimistelun ja kuntosaliohjauksen kokeet.

Huomenaamulla ajellaan Perniöön, meillä on taas matsi. Onneksi ei mikään ihan überaikanen herätys ole kuitenkaan, puol yks alkaa vasta peli. Perniö on tällä hetkellä sarjajumbona, eli ei sinne nyt häviämään olla lähdössä... :D

Ää, vähän on levoton olo. Lähinnä mietityttää hirmusesti, mm. koulunkäynti, kämppä, rahajutskat ja perus ihmissuhdehässäkät... No, jospa ne tossa yöunien aikana huuhtoutuis vähän etäämmälle, ja jos ei, tuun huomenna tänne avautumaan :D Pistän aivot tohon yöpöydälle, toivon mukaan muistan ottaa ne aamulla siitä takas päähän ennen liikenteeseen lähtöä.

Eipäs nyt muuta, en jaksa naputella :D


Ansu

Tehoaamu

Heräsin tänä aamuna puol ysiltä. Pistin pyykit koneeseen, onnittelin iskää, lähetin muutamat työharjoitteluhakemukset, lähetin asuntohakemuksen TYS:lle ja kohta rupeen väsäilemään esseetä. Pakko saada vähän elämää järjestykseen :D Tai on se tällä hetkellä vielä järjestyksessä, mutta kuukauden päästä ei enää ole jos en jotain tee ennen sitä...

Huomenna pitää mennä KELAan käymään, jee. Ne hylkäs mun joulukuun opintotukihakemuksen koska en oo osoittanut olevani täysipäiväinen opiskelija. Niin no, enhän mä käy kun kahta koulua tällä hetkellä, ymmärtäähän sen... Hauskinta tässä on se, että mulle myönnettiin syksyn tuet amk-opintoihin jo ennen kuin hain niitä. Peruutin ne, koska saan tukea myös Eerikkilän opintoihin. Kuitenkaan en saa niistä tukea joulukuulle, ja koska saan myös amk-suorituksia tältä syksyltä, hain uudestaan joulukuun tukea. En siis ole missään vaiheessa keskeyttänyt amk-opintoja, ja olen ilmoittautunut läsnäolevaksi opiskelijaksi. Nyt mun pitää kuitenkin siis todistaa olevani kokoaikainen opiskelija. Soitin toissapäivänä KELAan ja kyselin logiikkaa tämän vaatimuksen takana, mutta ei puhelimeen vastannut virkailijakaan sitä tiennyt. Hän vaan totesi hieman ihmetellen, että ei pitäisi olla mitään ongelmaa jos vaan jonkinnäköisen todistuksen pistän valituslausuntoineen menemään. Että tämmöstä.

Nyt niiden innovation-jutskien kimppuun ja illalla vielä treeneihin.


Ansu

Voitonhuumaa ja Aliasta

Jee, voitettiin tänään matsi 3-2, tais kestää yli kaks tuntia. Peliaikaakin sain taas kivasti, vaikka nyt syksyllä suurin osa treeneistä on jäänyt väliin Eerikkilän takia. Valitettavasti se treenaamattomuus kyllä kentällä näkyy välillä vähän turhan selvästi... Lähinnä reaktionopeudessa ja pelisilmässä (hups, jujutin pallon suoraan vastustajan käteen...noin viidennenkymmenennen kerran...). No mut keväällä sit taas lisää pallotreeniä, ja kuitenkin hyvää fysiikkatreeniä toi liikunnan opiskelu on ollut. Ens kaudella olisi kiva treenata useammin, mut se tarkoittaa käytännössä joukkueen vaihtoa, tod näk yhtä sarjatasoa ylemmäs. Jos ja kun mä ensi syksynä sinne Tampereelle pääsen muuttamaan, ni tulee se joukkueen vaihto joka tapauksessa eteen. Eli sillon sitten mietitään taas lisää noita juttuja...

Meidän thaikkusalilla oli tänään harrastajien omat skabat. Aiemmin mietin että olisin sinne mennyt, mutta on toi potkiminen jäänyt sen verran vähiin viime aikoina että päätin jättää väliin. Kyseessä ei mitkään kuolemanvakavat karkelot ole, otin itse niihin osaa silloin kun sparrikertoja oli takana kolme ja elopainoakin mulla oli silloin noin 10kg enemmän kuin nyt...eli ihan hyvin olisin nytkin voinut mennä, mutta mulla on vaan tapana turhautua omiin virheisiin aika nopsaa. Ens keväänä sitten taas.

Matsin jälkeen kävin kaappaamassa pyykkikassin äitin luota ja jatkoin matkaa kaverin sohvalle. Kyseinen kaveri on yks mun parhaista ja pitkäaikaisimmista frendeistä, mut me nähdään valitettavan harvoin. Silloin kun nähdään, meillä on tapana linnottautua jomman kumman sohvalle, vaihtaa muutaman kuukauden kuulumiset, syödä ja katella tv-sarjoja dvd:iltä. Gilmoren tytöt on jo saatu päätökseen, tänään vuorossa oli Alias. Musta tulee isona Jennifer Garner. Hampaiden kiskomisen lomassa syötiin mm. pitsaa ja teetä, kiitos N:lle mun ruokkimisesta :)

Huomenna mun on pakko naputella esseetä yhtä amk-kurssia varten. Ei se oo vasta kun 10kk myöhässä...onneks ope oli kiltti ja anto luvan tehdä sen vielä. Oon käynyt kyseisen kurssin jo kahdesti, mutta jostain syystä kyseisen raportti on jäänyt palauttamatta. On mulla ihan joo motivaatiota tohon koulunkäyntiin...not. Huomenna pitää kans pyykätä. Ja onnitella iskää koska se on iskä.

Nyt vähän lueskelen ja sit nukkumaan. Kuulemiin :)


Ansu

Ei jäädä köllimään jos tulipalo iskee...

Jaahans, päätin taas ruveta kertoilemaan kuulumisiani tänne nettiviidakkoon, lukekoon ken jaksaa :)

Jos et mua tunne, kerrottakoon että olen 23-vuotias turkulainen. Tällä hetkellä vietän arkipäiväni Eerikkilän urheiluopistolla, opiskelen liikunnanohjauksen peruskurssilla vielä reilun kuukauden verran. Viikonloput hengailen Turussa, ja yritän kovasti suorittaa BBA-tutkintoa valmiiksi Turun amk:ssa. Tänä syksynä hain myös ensimmäistä kertaa poliisiaaämkoohon Tampereelle, mutta tänään saamieni tietojen mukaan hakuprosessi tyssäsi kolmosvaiheeseen (tai siis kakkosvaiheeseen, kutsua kolmoseen ei tullut). Näiden selkeiden ja määrätietoisten opintojeni ohella yritän ehtiä lentopalloilemaan (sekä kentällä että sen laidalla huudellen), thainyrkkeilemään ja muutenkin urheilemaan sekä aina välillä kavereitakin treffailemaan.

Päällimmäisenä meikäläisen mielessä pyörii tällä hetkellä tietenkin nuo kyttäkoulun jutut. Tiesin jo kakkosvaiheen jälkeen ettei kutsua kolmosvaiheeseen todennäköisesti enää tule, mutta eipä sille mitään mahda että nyt vähän harmittaa. Kakkosvaiheen haastattelussa mulle sanottiin, että hoida amk-opinnot ihmeessä loppuun. Tiedän hyvin, että mikäli olisin nyt poliisikouluun päässyt, olisi se tutkintopaperi jäänyt saamatta. Eli jälkeenpäin ajateltuna ei todennäköisesti enää harmita, sikäli mikäli nyt saan otettuani itseäni niskasta kiinni ja hoidettua ne jäljellä olevat koulujutut (muutamat kurssit, 35 päivää työharjoittelua + oppari). Mut kyllä mä vähän jo päätin että hoidan sen koulun vaikka väkisin loppuun ens kesään mennessä.

Viimeiset kolme kuukautta oon siis asustellut Eerikkilässä. En muista yhtään, miksi sinne alunperin päätin lähteä, mutta ei ole vielä kertaakaan tullut kelattua että hittolainen, pakkoko tänne oli tulla. Kurssiin on mahtunut mm. pallopelejä, yöretki melonta- ja suunnistusosuuksineen, telinevoimistelua, itsepuolustusta, kuntonyrkkeilyä, jousiammuntaa, uintia, voimistelua, ringetteä, ohjausharjoituksia jne jne, ja edessä on vielä ainakin kuntosaliohjausta, lisää jääpelejä ja Ylläksen reissu. Meitä on kurssilla vajaa parikymmentä, ja sanotaanko että varmaan joutuu joulukuussa hetken totuttelemaan ajatukseen ettei niitä apinoita enää näe, sen verran tiiviisti me siellä oleillaan :) Ainoa asia mitä en tule kaipaamaan on tavaroiden edestakaisin roudaileminen Turun ja Tammelan välillä, meillä kun ei ole vakituisia huoneita opistolla.

Kurssin aikana oon myös alkanut harkita liikunnanohjaajan ammattia. Kuitenkin, olen sanonut monesti, että pidän mieluummin liikunnan vain harrastuksena, enkä siksi voi kuvitella itseäni tekemässä töitä liikunnan parissa 40 h/vko; sivutoimena kyllä, mutten täyspäiväisesti. Tosin, tällä hetkellä en halua kuvitella itseäni missään muussa ammatissa kuin poliisina, mikä varmasti vaikuttaa mun ajatuksiin liikunnanohjaajan työstä. Mutta let's concider it as a plan b... Kurssin aikana oon joutunut harjoittelemaan myös taitoja, joissa oon oikeasti ihan simohuono. Mutta onneksi oon todennut että kyllä sitä kaikkea oppii kun vaan tekee. Telinevoimistelun telinekammosta en oo vielä päässyt yli, mikä on aiheuttanut pientä hilpeyttä parin kurssikaverin silmissä (thainyrkkeilysparri äijien kanssa on okei, mutta kuperkeikka korokkeella ei...WHÅÅÅT??). No mutta vielä on kuukausi aikaa kehittyä siinäkin lajissa...ja vaikka pahaa tekeekin myöntää, ei ihan kaikessa voi olla hyvä. Mulla on vaan paha tapa olla tekemättä juttuja joissa tiedän olevani huono.

Huomenna meillä on matsi. Huomenna olisi myös junnujen turnaus Huittisissa, mutta mulla menee edelleen omat pelit valmennusten edelle. Valmennan siis 15-17 -vuotiaita tyttöjunnuja aina kun ehdin, eli tällä hetkellä noin kerran viikossa. Porukka on pysynyt melko samana sen 4-5 vuotta minkä olen mukana ollut, ja se jos mikä tekeekin vaikeaksi sen tosiasian, ettei mulla ole oikein aikaa valmennushommille. Muutaman kerran on käynyt mielessä, että irtisanoisin itseni kokonaan valmentajan tehtävistä. Tällä hetkellä vaan tytöille ei oikein ole muuta valmentajaa, ja koska en halua ajatella että kenenkään harrastus loppuu sen takia ettei vain enää ole mahdollisuutta treenata, yritän olla mukana edes vähän. Onneksi olen saanut paljon apuja likkojen vanhemmilta, jotka paikkailevat mua kun mulla on muuta menoa. Ja kyllä se kummasti auttaa jaksamaan, kun treeneissä nauretaan, ja joku kysyy että lähdenhän mä seuraavaan turnaukseen mukaan jne. Eikä sitä voi lähteä kieltämään, etteikö valmennushommista olisi ollut mulle muutenkin hyötyä; kummasti se kasvattaa kun ottaa vastuuta muista ja toimii porukan vetäjänä. Pari kertaa oon miettinyt, että vitsit, enhän mä ollut edes täysikäinen kun valmennustehtäviin rupesin...ollaan junnujen kanssa yhdessä kasvettu tässä siis :)

No mut joo, tämmöstä yleissatuilua tähän alkuun! Tänne saattaa ilmestyä jos jonkinlaista tekstiä, mun aivoituksista kun ei tunnetusti oikein kukaan ole selvillä... Palaillaan siis myöhemmin :)


Ansu