"Jumalauta, akka veti pohjat!"

Haha, autokoulun kakkosvaihe on arvioivaa ajoa vaille suoritettuna (se on sit ens tiistaina). Mun aamu alkoi pimeänajolla simulaattorissa klo 9. Se heebo joka mua ohjeisti sen käyttöön totesi, että eihän tää simulaattoriajo sua liikenteessä oikeestaan auta, mutta saat ehkä jotain vinkkejä mihin voit sitten kiinnittää huomiota liikenteessä. Joo, fiilis oli kuin ruotsinlaivan autopelihärveleissä; ne on siistejä, mut ne ei maksa kuuttakymppiä.

Seuraavaks vuorossa oli teoriaosuus. "Haluatteko istua täällä vielä kolmen jälkeen iltapäivällä vai vedetäänkö tiivistettynä?" "Tiivistettynä!" Siinä sitten tarkistettiin, että kaikilla on sopimukset täytettyinä, jutskailtiin kolarikokemuksista ja todettiin, että jos kaveris meinaa ajaa kännissä, vedä turpaan. Mä sain rispektiä kun oon ajanu etelässä (=Oulua alempana), jopa mm. Turussa ja Espoossa (joka on kuulemma lähes sama kuin Helsinki, on joo). 

Lopuks sitten lähettiin liukkaan kelin radalle hurjastelemaan. Meitä autottomia oli kolme, kuten myös autokoulun autoja; yks käytössä olevista laina-autoista oli noin mun ikäinen Toyota Carina, aka Miekka ja kirves -auto. Mentiin sen mein kouluttajatädin kyydillä sinne radalle, ja se sano että saadaan sitten keskenään tapella ketä sen vanhan auton saa. Meikäläinen nosti samantien räpylän pystyyn; iskän auto on vuoden -88 Corolla, jolla mä nyt ylivoimaisesti eniten oon kruisaillut. Pääsin sitten heti ensimmäiseks esimerkkikuskiksi, kaikki muut meni riviin kattomaan ku mä jarruttelin siellä liukkaalla alustalla. Ja pääsin sitten heti tekemään saman uudemmalla autolla, muut edelleen katto ja veikkaili, mihin kohtaan mun auto pysähtyy.

Yks jarrutustehtävä oli arviointi, miten kovaa voi ajaa jotta auto pysähtyy täsmälleen määrätylle kohdalle. Kelasin, että eeeehkä sellai 67 kilsaa tunnissa ois sopiva nopeus. Auto pysähtyi alle puolen metrin päähän merkistä, johon ope sit totes "jumalauta, akka veti pohjat, se merkki on ihan tossa!"

Mä oon edelleen kipeä, joten oisin mieluummin maannut sängyn pohjalla kuin roikkunut auton ratissa. Vikan tunnin ajan siellä radalla mulla oli ikkuna auki ja nieleskelin yrjöjä, ei siis mikään kuningasfiilis. Heti kun pääsin himaan, ei mun auttanu muu kuin käydä vähän vessanpönttöä halailemassa...en tiiä mikä pöpö on iskenyt. 

Mein jääkaappi on täynnä suklaakonvehteja ja -patukoita, Jaffa-keksejä ja myslipatukoita. Ne ei siis oo mun, meikäläisen mässyt ei mihinkään kaappiin asti selviä ikinä. Ja toi mun kämppis on ehkä 30-kilonen, joten pieni ristiriita täs nyt on havaittavissa...

Toivottavasti aamulla ois parempi olo, että pääsis salille. Mulla hajoaa muuten pää.

Ansu