Perjantai 13. pvä

Tää on ollu toistaseks ihan superperjantai. Nyt en enää uskalla poistua himasta, muuten varmaan liukastun autotiellä, auto ajaa mun yli ja mun pää lähtee irti. Joo, oon vissiin kattonu liikaa Final Destination -leffoja, mut tällasia skenaarioita mun päähän tulee joskus liukkaalla kelillä. Ja ei, en oo poltellut mitään höpöheinää, vaikka tää ja edellinen postaus onkin hieman love my life -teeman mukaisia :D

Niinpä.

Ehkä se on ihan hyvä, että elämä potkii joskus päähän. Osaa sitten taas arvostaa niitä pienempiäkin juttuja.

ASIAAN! Eilenillalla, noin yhentoista maissa, laitoin kofeiinipäissäni mun pienemmän sohvan (uudestaan) myyntiin, ja myös kyselyn yhteen pakettiautofirmaan. Noh, tänään puhelin sitten soi kahdesti yheksän ja kymmenen välillä. 

Puhelu 1: "Moi, oisko se sohva vielä myynnissä? Voisin tulla tänään katsomaan sitä."

                -> Noin klo 16.00 sohva kannettiin pois mun olkkarista, ja sain rahat käteen. Kiitti, moi!

Puhelu 2: "Olit pakettiautoa kysellyt vappuaatoksi yheksän ja kahentoista välille. Käviskö sulle kuitenkin kaheksan ja yhentoista välille?" "Joo, käy toki!" "Okei, laitetaas sitten tiedot ylös."

                -> Pakettiauto - check, vuokraushinta 60e. Kelpaa.

Lisäks ulkona paistaa aurinko ihan simolämpimästi, vähänkö oli siistiä kävellä muutama kilsa eestaas sinne viimeselle tuutoriluennolle.

Joskus vähän epäreilua, mut silti vaan niin siistiä.

Sori, kuvalähteet merkkaamatta. Arvon n. 1,5 lukijaani, älkää välittäkö tai käräyttäkö mua, jooko?

Ansu