Joo, ei ollut mun paras päivä toi viime keskiviikko. Poliisikouluhaun pisteistä tuli myöhemmin illalla pieni murhe; kuulin, että yks tosi läheinen ihminen voi olla hyvinkin sairas. Enemmän tiedetään vasta muutaman viikon päästä, leikkauksen jälkeen, mutta siis ei mikään ihan pikkujuttu missään tapauksessa oo kyseessä. En nyt tässä vaiheessa sen tarkemmin erittele että kuka ja mitä, pari läheistä kaveria tietää, muille sit tarvittaessa kerron myöhemmin.
Joka tapauksessa, pikkusen on nyt ollut mieli maassa koko juhannuksen ajan. Perjantaina grillailtiin ja pelailtiin porukalla S:n luona, mut muuten oon vaan lenkkeillyt ja nukkunut ja siinä välissä kiukutellut ihmisille. Eilen mulla oli vähän himoliikuntapäivä, mut tänään oon vaan maannu peiton alla ja kattonut telkkaria. Vähän nyt mietityttää asiat, mut ehkä toi unisuus on ihan terveellinen stressireaktio...ainakin vielä tässä vaiheessa. Eikä tässä nyt mitään hätää ole, mulla on vaan asiat ollu pitkään niin hyvin että tarviin nyt vähän aikaa ajatella ittekseni. Nyt vaan on mun vuoro ottaa vähän kolhuja vastaan, on niistä ennenkin selvitty.
Ei ihan älyttömästi nappais töihin mennä aamulla. No, ehkä se siitä taas käynnistyy. 25 työpäivää enää jäljellä muutenkin (ei sillä että mitään aamuja laskisin). Ja parempi vaan, että tulee lähdettyä kotoa muuallekin kuin lenkkipoluille tai ruokakauppaan.
Olipas sellai leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä -meininki :P
Ansu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti