Pelkään, että kohta selkä pettää...

...ja niin se vähän pettikin. Harmittaa ihan simona.

Eilen mulla oli siis pääsykoepäivä. Lähin Tampereelle maanantai-iltana, olin siellä koululla siis yötä. Mulla oli yllättäen myös huonekaveri; se katto mua heti et "vitsi sä näytät tutulta!" Noh, kävi ilmi että treenataan samalla punttiksella, ja asutaankin vielä noin 50 metrin päässä toisistamme... Ihan kiva että oli seuraa, ei tarvinnut iltaa hiljaa istuskella. Mua ei sillon maanantaina jännittänyt muuta kun kuntokoe, mutta silti uni ei meinannut millään tulla silmään.

Tiistaina herättiin vähän ennen kuutta, ilman kelloja...olo oli suht levännyt vaikkei siinä ehtiny nukkua kuin viitisen tuntia. Eipä muuta kuin aamupalan kautta kohti kirjallista koetta. Se oli hankalampi kuin viimeksi, tiivistelmätekstissä oli paljon vähemmän asiaa, ja aineistokokeessa mulla ei ollut ihan yhtä paljon mielipiteitä kuin viime kerralla. Kirjatentti tuntui menevän ihan ookoo kylläkin.

Kirjallisten jälkeen oli sitten kuntokoe. Mulla selkä oli aamun istumisen jälkeen jumissa, mut ajattelin et kyllä se siitä, se ei meinaa sattunut sillä hetkellä. Jumitti pelkästään. Noh, juoksun jälkeen se sattukin sitten ihan p*rkeleesti, suhteellisen rumia sanoja liikku sillon päässä. Olin siinä vaiheessa ihan satavarma ettei koe mee millään läpi. Mielialaa ei myöskään kohottanut ne faktat että mun juoksun aika oli puolisen minuuttia huonompi kuin viimeksi (vaikka oon nyt juossut enemmän kuin sillon) ja että mulla oli paino noussut viitisen kiloa. Siviilielämässä: whatever, kyllä ne siitä taas lähtee, mut koetta ajatellen: ylätalja +3,5 kg. Ei naurattanut.

Vatsalihakset meni ihan ookoo ottaen huomioon että joka kerta istumaan noustessa selkään vähän vihlas, ei kuitenkaan niin paljon kuin pelkäsin. Ei ne hyvin menny, mutta reilusti yli minimin kuitenkin. Seinän ylityksessä aattelin että meen samalla taktiikalla kuin viimeksi, hyppään seinälle kainaloiden varaan ja heitän toisen jalan yli. No, hyppy onnistui, mut kun yritti heittää jalkaa yli niin alaselkä vihloi niin hemmetisti että mulla tuli vedet silmiin, eikä se jalka siitä mihinkään noussut. Toisella yrityksellä koitin toiselta puolelta, mut sama juttu...kolmannella olisin voinut koittaa kiivetä jalkapohjilla seinää pitkin (sillä saa minimipisteet), mut en taipunu niin paljoa. Ei siinä muu auttanu kun ottaa hylsymerkintä paperiin. Seuraavana oli vuorossa nukenkanto, mikä pelotti siinä vaiheessa ihan simona koska käveleminenkin sattui. Jollain ihmeellä sain siitä kuitenkin täydet pisteet.

Ylätaljaan meinas sitten koe päättyä kokonaan: sain vedettyä neljä kunnon suoritusta, mut viides jäi vähän leuan yläpuolelle. Sain vähän kallistettua sitä otinta niin, että toinen puoli oli leuan alapuolella. Valvoja katto mua hetken aikaa, sit katto nopeesti ympärilleen ja kuiskas (läpi se meni, vedä vähän enemmän tossa penkissä). Kiitin ja kumarsin. Penkki meni mun tasoon nähden ihan ookoo, valvojat vaan kattos vikan suorituksen jälkeen et "ai, sä säästelit voimia tonne altaaseen vai?" Joo, toki. Uinti meni läpi ihan ongelmitta.

Ei muuta kun ruokaa nassuun ja psykologisiin...niistä on vaikea sanoa juuta tai jaata, hyvin todennäköistä tietenkin on ettei ne tulokset paljoa viime kerrasta oo muuttuneet, mutta sit sen näkee. Sain testin suht nopeesti tehtyä, ja jäin sit odottelemaan tätä mun huonekaveria kun oltiin kuitenkin samalla junalla menossa kotiin. Käytävässä törmäsin viime kakkosvaiheesta tuttuun mimmiin, joka pääsi sillon syksyllä siis kouluun; on kuulemma tosi siistiä ollut.

Vähän jäi kyllä huono maku kokeista. Meille myös kerrottiin, että tällä kertaa sisäänotettavien määrä on puolitettu, eli 450 hakijasta sisään otetaan vain 40. Eli morjens. Mun ainoo oljenkorsi tällä hetkellä on se, että kirjalliset meni yhtä nappiin kuin viimeks, mahdollinen kakkosvaihe menis kans hyvin, plus että noi psykologiset tuottais enemmän pisteitä. Pääsiäisen jälkeen tulee tietoa jatkosta. Kyllä nyt on aika ison kiven alla toi kouluun pääsy, mutta en mä vielä haluu kokonaan lannistua. Kuitenkin sinne jotkut valitaan, ja mä ihan tosissaan haluan sinne. Mut jos mun kyvyt ei riitä ni ne ei riitä, eikä sille sitten mitään mahda.


Ansu